Aistien valtakunta
Ihmisellä on yhdeksän aistia, jotka mahdollistavat tuntemisen, näkemisen, haistamisen, maistamisen ja kuulemisen sekä tasapainon, asennon ja lämpötilan aistimisen. Hermostoa pitkin näistä eri aisteista kulkee tietoa aivoihin, ja sieltä takaisin ruumiin eri osiin. Aistien välityksellä saamme tietoa itsestämme ja maailmasta. Vuorovaikutustilanteissa kaikki ihmisen aistit ovat mukana. Intiimissä vuorovaikutuksessa katsekontakti, ääni, koskettaminen, tuoksut ja maut sulautuvat läheisyyden kokemukseksi. Minkälaisia mahtaisivat olla seksuaaliset kokemuksemme ilman aistimuksia asennosta, tasapainosta, lämpötilasta tai kivusta? Kun parisuhteen tunneyhteys vaurioituu tai katkeaa, tapahtuu muutoksia myös puolisoiden välisessä hellyydessä, läheisyydessä, intiimiydessä ja seksissä. Joskus parit kertovat välillään olevasta runsaasta arkisesta hellyydestä, vaikka seksi olisi loppunut. On myös mahdollista, että parilla on seksiä, mutta hellyys ja läheisyys ovat kadonneet. Kun pari toivoo seksuaalisen suhteensa korjaantumista, moniaistilliset hellyysharjoitukset voivat olla avuksi. Miten hellyyttä voi harjoitella?
Muistatko sinä lapsuudesta leikkiä, jossa joku kirjoitti tai piirsi sormella selkääsi ja sinun piti tunnistaa ihollesi piirtyvä kuvio tai sana? Seksologi Virginia Johnson kertoo saaneensa idean kehittämiinsä ja myöhemmin kuuluisiksi tulleisiin hellyysharjoituksiin (self focus ja sensate focus) äitinsä tavasta piirtää hellästi sormillaan tyttärensä kasvoihin tai käsiin kuvioita tai sanoja tyttären ollessa väsynyt tai stressaantunut. Alun perin Masters & Johnsonin 1960-luvulla kehittämät hellyysharjoitukset ovat edelleen osa nykyaikaista psykoseksuaaliterapiaa. Tässä kirjoituksessa kuvatut harjoitukset ovat yhdistelmä Cate Campbellin kirjasta Contemporary sex therapy(2020) ja omalla vastaanotollani parien kanssa käyttämistäni tehtävistä.
Psykoseksuaaliterapiassa ennen fyysisten harjoitusten aloittamista rakennetaan luottamuksellinen yhteistyösuhde, kartoitetaan puolisoiden perhetaustat, kummankin psykoseksuaalinen historia sekä suhteen historia ja vaiheet. Tämä prosessi auttaa terapeuttia ja paria ymmärtämään olemassa olevan vaikeuden syntyhistoriaa, sille yksilöllisesti altistavia tekijöitä, ongelman laukaisseita tekijöitä sekä suhteessa ongelmaa ylläpitäviä asioita. Vasta yhteisen ymmärryksen rakennuttua voidaan sitoutua hoitosuunnitelmaan, jonka osana ovat erilaiset suhteen seksuaalisuutta herättelevät ja rakentavat, itsekseen ja yhdessä kotona tehtävät harjoitteet. Jokaisen harjoituksen herättämistä aistimuksista, ajatuksista, tunteista, kokemuksista ja muistoista keskustellaan psykoterapiatunneilla. Näin seksuaalisuudesta puhuminen vapautuu ja samalla varmistetaan puolisoiden kokema turvallisuus, joka on tärkeää prosessin etenemisen kannalta. Tehtävät ja harjoitukset saattavat herättää ahdistusta. Ahdistuksen tunteen laukeaminen ja sisäisten pelkojen ylittäminen omassa tahdissa ilman painostuksen kokemista on keskeisen tärkeää. Parisuhteessa ja psykoseksuaaliterapiassa yhteinen sopimus ja suostumus harjoituksiin ovat perusta terapian oikeutukselle, etenemiselle ja tuloksellisuudelle. Hoitosuunnitelmasta sopimisen jälkeen sopimus yhdynnnöistä pidättäytymisestä auttaa paria vapautumaan suorituspaineista sekä keskittymään omien aistimustensa ja tuntemustensa kuunteluun ja niistä oppimiseen.
Ensimmäisissä harjoituksissa vahvistetaan parin välillä olevaa tunneyhteyttä ja luodaan erilaisia toivottuja yhdessäolon tapoja. Säännöllisesti yhdessä (käsi kädessä tai "käsikynkkää") kävelyllä käyminen auttaa arvostamaan yhdessä oloa. Päivittäin järjestetään yhteisiä hetkiä, (esimerkiksi päivällinen tai iltatee) joissa kumpikin saa tilaa kertoa päivänsä kuulumisista ja tunnelmista, ilon aiheista ja harmeista. Rauhoittuminen toisen kuuntelemiseen sekä kokemus siitä, että toinenkin kuuntelee, vahvistaa vastavuoroista kunnioitusta ja synnyttää hetkiä, joissa kumpikin on toiselle tärkeä. Ajatukset ja arkiset tunnelmat tulevat jaetuiksi ja vastaanotetuiksi. Erilaiset tunteet tulevat sallituiksi ja paremmin siedettäviksi.
Arkisen hellyyden rutiineja voidaan luoda, vaikka sellaisia ei olisi aiemmin ollutkaan. Ensimmäisenä aamulla heräävän antama suudelma vielä nukkuvan poskelle, eron hetkissä halaaminen tai iltasuukko vahvistavat parin välistä intiimiyttä ja virittävät seksuaalisesti. Viiden minuutin ajan silmiin katsominen voi herättää voimakkaita tunteita. Se voi tapahtua pöydän ääressä vastakkain istuen tai vuoteessa kyljellään vastakkain leväten. Ilman puhetta, rakkaudella ja avoimin mielin nähdyksi tuleminen ja toisen katsominen ovat voimakkaita kokemuksia. Silmiin katsominen voi herättää voimakkaan yhteyden kokemuksen, mutta myös hämmennyksen ja kiusaantumisen tunteita ja halun olla katsomatta. Katsekontakti voi pysäyttää myös kokemaan tunteita, joita on väistelty. Kun silmiin katsominen alkaa tuntua luontevalta, harjoituksen osaksi voidaan lisätä kasvojen koskettaminen tai suudelma, jonka jälkeen silmiin katsomista jatketaan. Wendy Malz (2012) suosittelee pareille, joilla on seksuaalisia traumakokemuksia, katsekontaktiharjoituksen tekemistä siten, että kumpikin pitää kättä sydämensä päällä merkkinä arvostuksesta ja kunnioituksesta toista kohtaan. Päivittäin tehtävä 10-15 minuutin kestoinen halaaminen toista vasten rennosti nojaten, molemmat jalat tukevasti lattiaa vasten, auttaa aistimaan toisen lämpöä ja läheisyyttä. Hiljaisen halauksen aikana molempien tehtävä on rentoutua ja keskittyä omiin tunteisiin, ruumiillisiin aistimuksiin ja reaktioihin. Usein puhumattomuus tyytymättömyyden aiheista johtaa seksin välttelyyn. Vastaanotolla turvallisen kolmannen läsnä ollessa voidaan synnyttää uudenlaista tapaa keskustella aiheista, jotka herättävät voimakkaita tunteita. Tällaisia aiheita voivat olla esimerkiksi suostumus, luottamus, seksin säännöt, loukkaantumisen tunteet, torjutuksi tulemisen sietäminen, hämmennys, seksuaaliset myytit tai fantasiat ja toiveet. Kyky keskustella liikaa hermostumatta siirtyy vähitellen parin keskinäiseksi kyvyksi. Joskus nämä harjoitukset riittävät parin välisen hellyyden palautumiseen.
Ensimmäisten yksilöllisten moniaistillisten harjoitusten (self focus) aikana molemmat puolisot keskittyvät omaan kehoonsa tutustumiseen ilman toisen läsnäoloa. Mindfullness ja ohjatut mielikuvaharjoitukset auttavat keskittymään, rentoutumaan, olemaan läsnä omille ajatuksille, tuntemuksille, aistimuksille ja kokemuksille. Arnold Kegelin 1950-luvulla kehittämät lantionpohjan lihasharjoitukset parantavat sekä miehillä että naisilla lantionpohjan lihasten hallintaa ja verenkiertoa lisäten myös seksuaalista nautintoa. Suihkussa, kylvyssä tai saunassa peseytymiseen, veden lämpötilaan ja paineeseen keskittyminen herkistää mieltä kosketus- ja tuntoaisteille. Peseytyminen ja ihon kuivaaminen erilaisin tekniikoin herättelevät tuntoaistia erilaisille kosketuksen tavoille. Kokovartalopeilistä itsen katselu ja käsipeilin avulla genitaalien tutkiminen auttavat tutustumaan omaan kehoon, sen erilaisiin kudoksiin, sekä tunnistamaan erilaisten kosketusten herättämiä aistimuksia. Masturboinnille ja fantasioille ajan antaminen niin ikään lisää tilan antamista omalle nautinnolle.
Parille suunnatut moniaistilliset hellyysharjoitukset (Sensate focus) puolisot tekevät yhdessä. Ensimmäinen haaste niiden toteutumiselle on molemmille sopivien hetkien löytyminen, aikojen sopiminen ja niihin sitoutuminen. Jos harjoitusten tekeminen on riippuvaista jommankumman ehdotuksesta, ollaan jo vallan, vastuun, torjumisen ja torjutuksi tulemisen pelon vaikutusvallassa. Kun harjoitukset, niille sovittu aika ja niiden tekemiseen liittyvät roolit ja vuorot on sovittu, voidaan keskittyä uudenlaisen läheisyyden syntymiseen. Usein käy niin, että tehdystä sopimuksesta huolimatta pari toteaa vastaanotolla "...ei me ehditty, kun..." Harjoituksiin liittyvä jännitys ja vastustus kuuluvat asiaan. Läheisyyden herättämä pelko ja siihen liittyvät uskomukset tai kokemukset voivat olla yhteisiä. Läheisyyttä välttelemällä suojaudutaan loukatuksi, torjutuksi tai hylätyksi tulemisen pelolta. Näistä yhdessä puhuminen on tärkeää eteenpäin pääsemiseksi.
Hellyysharjoituksissa tutkitaan ja kosketellaan toisen kehoa keskittyen omiin tuntemuksiin. Se onnistuu parhaiten alastomana. Oletus siitä, että suomalaisten saunakulttuuri tekisi alastomuuden intiimisuhteessa automaattisesti helpoksi ei pidä paikkaansa. Ilman vaatteita toisen katsottavana oleminen ei ole kaikille helppoa. On tärkeää tulla katsotuksi hyväksyvin ja rakastavin silmin. Myös ihokosketus voi jännittää. Toiset tarvitsevatkin alussa alusvaatteet tai T-paidan turvakseen. Koskettajan ja kosketeltavan vuorot vaihtuvat ja ovat kestoltaan saman mittaisia. Ensimmäisissä harjoituksissa sukuelimiä, pakaroita ja rintoja ei kosketella. Harjoituksiin lisätään myöhemmin käytettäväksi öljyjä, voiteita, höyheniä tai kankaita. Vähitellen kosketus laajennetaan myös intiimialueisiin, ensin ilman kiihottumisen tavoittelua. Harjoitus voi päättyä yhteiseen masturbointiin. Kun pari on valmis vastavuoroiseen hellyyteen, aletaan puhua yhdynnöistä. Pari voi pelätä yhdynnän rikkovan saavutetun intiimiyden välillään. Ennen penetraatiota viivytään harjoituksissa, joissa hyväillään genitaaleilla. Penetraatiossa aistitaan kokemusta toisen sisäänsä päästämisestä, toisen sisään menosta ja sisällä olosta ilman liikkumista tai työntöjä. Jokaisessa vaiheessa vastaanotolla keskustellaan harjoituksen toteutumisesta ja sen herättämistä tunteista, merkityksistä ja vaikutuksista parin suhteeseen. Vähitellen parin yhteinen luovuus lisääntyy ja terapeutti jää terapiatunneillakin ulkopuoliseksi siitä, mitä parin seksissä tapahtuu. Keskeistä on parin välisen seksuaalisen yhteyden palautuminen tai syntyminen ja parin välillä oleva tyytyväisyys.
Miten sinä voisit antaa lisää tilaa hellyydelle mielessäsi ja suhteissasi? Mille sinä haluaisit antaa enemmän aikaa? Mitä haluaisit kokea enemmän? Minkä näkeminen itsessäsi ja rakkaassasi miellyttää silmää? Minkälaisista tuoksuista kotonasi nautit? Minkälaiset maut tuottavat nautintoa? Minkälaisesta kosketuksesta sinä pidät?
Sanna Aavaluoma