Aivot narikasta

Tällä viikolla on vietetty kansainvälistä aivoviikkoa. Sen tarkoituksena on kannustaa ihmisiä huolehtimaan aivoterveydestään ja siten ennaltaehkäisemään muistisairauksia ja muita neurologisia sairauksia. Aivoterveyden yhteydessä puhutaan paljon liikunnasta, ravinnosta ja aivojen haastamisesta. Miksi ei puhuta koko elämänkaaren aikaisten ihmissuhteiden ja rakkauden tai sen puutteen vaikutuksista aivoihin ja ihmisen terveyteen? Mitä tarkoitamme kun puhumme aivojen narikkaan laittamisesta?

Ulkonäöltään merihevosta muistuttava hippokampus on osa aivojen limbistä järjestelmää, jolla on keskeinen merkitys mm. ihmisen muistitoiminnoille ja tunteiden säätelylle. Monet tutkimukset kertovat psyykkisten traumojen ja hippokampuksen koon yhteydestä. Erityisen lohduttamiskykyisten äitien lapsilla hippokampus oli 10 % suurempi kuin niillä lapsilla, joiden äitien kyky lohduttaa lasta oli heikompi. Pahoinpitelyn ja laiminlyönnin kokemukset näkyvät lapsilla kohonneina stressivasteina, hippokampuksen koon pienenemisenä, pienempänä aivojen tilavuutena ja aivojen toiminnan rakenteellisina muutoksina. Alle kouluikäisenä koettu vanhemman menetys on riskitekijä myöhemmän iän muistisairaudelle. Tiedämme, että muistisairauksissa hippokampus surkastuu. Myös masennuksella, työuupumuksella ja posttraumaattisella stressireaktiolla on hippokampukseen samanlainen vaikutus. 

Moderni aivotutkimus ja neuropsykoanalyysin nousu on lähentänyt psyyken ja ruumiin suhdetta. Uusi tutkimustieto on vahvistanut ymmärrystä rakastavien ihmissuhteiden ja psykoterapian hoitavasta merkityksestä sekä jatkuvan stressin ja traumojen vaurioittavasta vaikutuksesta.  Vauvan aivoissa on olemassa samat rakenteet kuin aikuisen aivoissa, mutta niiden toiminta ja hermoverkkojen yhteydet kypsyvät vasta vähitellen. Varhaiset hoivakokemukset ja niiden toistuminen vahvistavat vauvan niissä saamia kokemuksia sekä muovaavat aivojen hermoverkkoja vahvistaen tai heikentäen niitä. 

Olen tehnyt työtä muistisairaiden ja heidän läheistensä kanssa kaksikymmentä vuotta psykodraamaohjaajana ja psykoterapeuttina. Näinä vuosina olen kohdannut satoja sairastuneita ja heidän perheitään. Kohtaamissani elämäntarinoissa on ollut paljon varhaisia traumoja, hylkäämiskokemuksia ja menetyksiä. Monet ilmiöt, joita lääketiede määrittelee käytösoireeksi ovat tulleet ihmisen elämäntarinan ymmärtämisen kautta myös käytöksessä ymmärrettäväksi. Luuloharhaisiksi tai sairaalloisen mustasukkaiseksi kutsutut ovat tulleet jo varhaisissa läheisissä ihmissuhteissaan pahasti petetyksi tai hylätyiksi. Iso osa kohtaamistani sairaudentunnottomista ovat kasvaneet ympäristössä, joka ei ole sallinut avuttomuutta, heikkoutta, tarvitsevuutta tai toiseen tukeutumista. Ahdistuneet ja paniikkiin taipuvaiset ovat joutuneet elämänsä kuluessa vakavasti traumatisoiviin tilanteisiin. Miksi näin tapahtuu? 

Vakava sairaus herättää aina ihmisessä kuolemanpelon ja sisäisen prosessin jossa omaa elettyä elämää puntaroidaan. Terveenä ihminen kykenee torjumaan tai sulkemaan ahdistavia ajatuksia mielestään. Muistisairaus rikkoo tämän kyvyn. Silloin elämänaikaiset käsittelemättömät kivuliaat kokemukset tunkeutuvat tietoisuuteen. Samasta syystä ihmiselle mahdollistuu jonkin uuden puolen avautuminen kokemusmaailmassa. Koko ikänsä kiukkunsa niellyt ja kiltiksi kasvatettu ihminen voi alkaa ilmaista vihaansa ja pettymystänsä. Ihminen, joka on ollut koko ikänsä tiukka ja estynyt, voi alkaa ilmaista lämpimiä ja hellyyden tunteita läheisiään kohtaan. Kaikki nämä ilmiöt ovat läheisten näkökulmasta hämmentäviä. 

Ihmisen elämä on arvokasta jokaisena hetkenä syntymästä kuolemaan. Kokonaisvaltainen hyvinvointimme on tulos monimutkaisesta ylisukupolvisesta tapahtumien ja kokemusten ketjusta. Tukemalla vauvaa odottavia tulevia vanhempia parisuhteessaan ja vanhemmuudessaan ennaltaehkäisemme samalla tämän syntyvän vauvan muistisairauteen sairastumista myöhemmällä iällään. Tukemalla perhettä kohtaamaan sen kehityksellisiä kriisejä ja varmistamalla hyvän hoidon traumaattisten kriisien tapahtuessa, vahvistamme perheen omia voimavaroja ja uskoa tulevaisuuteen. Huolehtimalla itsestämme monien paineiden täyttämässä arjessa sallimalla itsellemme lepoa ja yhdessäoloa rakkaittemme kanssa annamme aivoillemme niiden tarvitsemaa rauhoittumista. Rakkaudelliset ihmissuhteet ja mielekäs tavallinen arki antaa aivoillemme hyvää lepoa eikä niitä tarvitse heittää narikkaan.

Sanna Aavaluoma