All of us strangers

Andrew Haighin käsikirjoittama ja ohjaama elokuva All of us Strangers vuodelta 2023 perustuu Taichi Yamadan romaaniin Strangers. Elokuva on surullinen kuvaus sisäistetystä homofobiasta ja sen seurauksena syntyvästä yksinäisyydestä. Samaan aikaan se on lämmin kertomus täynnä rakkautta ja toivoa. Erityiseksi elokuvan tekee sen päähenkilön Adamin ulkoisen ja sisäisen maailman valkokankaalla yhteen sulautuminen. Monissa elokuvan arvioissa esiin nostettuja mystiikkaa tai menneisyyden haamuja en elokuvassa nähnyt. Sen sijaan elokuva on kaunis kuvaus sisäistettyjen objektien elävyydestä ja eheyttävästä voimasta. Adamin kannalta kaikki on ymmärrettävää, loogista ja kaunista vaikka äärimmäisen surullista. Hyvä suru on kuitenkin lohdullista ja sisäistä kasvua edistävää.

Adam on 42-vuotias yksin elävä, yksinäinen mies. Hän asuu omistamassaan kerrostaloasunnossa, jonka ikkunoista avautuu näkymä pitkälle Lontoon ylle. Adam kirjoittaa työkseen elokuvakäsikirjoituksia. Parhaillaan hän yrittää kirjoittaa vanhemmistaan, mutta kirjoitustyö ei etene. Samalla kun nousevien tunteiden voima jarruttaa menneisyyden ajattelua ja siitä kirjoittamista, se kertoo Adamille nyt olevan oikea aika kohdata mielestä pois suljettuja asioita. Kun Adam oli yksitoistavuotias, hänen vanhempansa joutuivat auto-onnettomuuteen. Isä kuoli onnettomuudessa välittömästi, äiti eli sairaalassa vielä kaksi päivää. Adam ei saanut hyvästellä äitiään, sillä isoäiti, jonka luona Adam varttui aikuiseksi, arveli kuolevan äidin näkemisen olevan pojalle liian traumaattista. Surun murtamat isovanhemmat eivät kyenneet olemaan Adamin tukena menetyksen käsittelyssä. Lapsen suru pakkautui sisäiseksi pahaksi oloksi, johon liittyi aiemmat ja myöhemmät kiusaamiskokemukset ja yksinäisyys. Adamilla on vuoteensa alla laatikollinen muistoja menneisyydestään: valokuvia, leluja ja keiju, jonka laittaminen joulukuusen latvaan oli perheessä hänen kunniatehtävänsä.

Eräänä päivänä Adamin oveen koputetaan. Ovella on Harry, samassa talossa asuva mies, joka haluaa tehdä tuttavuutta. Harry on kohtelias, flirttaileva ja hieman humalassa. Adam torjuu Harryn tarjouksen viskistä ja yhteisestä illasta. Psykoanalyytikko David Scharffin (2014) mukaan seksuaalisuus on silta aikuisuuden rakkaussuhteiden ja varhaisten objektisuhteiden välillä. Harryn lähestyminen herättää Adamissa kipeät yksinäisyyden kokemukset, rakastetuksi tulemisen kaipuun ja vanhempien menetyksen esimurrosikäisenä – ennen mahdollisuutta tulla nähdyksi vanhemmilleen homoseksuaalisena miehenä. Adam alkaa mielensä sisällä etsiytyä yhteyteen sisäistettyjen vanhempiensa ja muistojensa kanssa samalla kun hän fantasioi siitä, minkälainen suhde Harryn kanssa voisi olla.

Adamin sisäisen äidin reaktioissa tiivistyy kaikki 80-luvulle stereotyyppiset uskomukset homoseksuaalisuudesta ja pelot sitä kohtaan. Äiti kyselee, onko Adamilla tyttöystävää. Hän järkyttyy kuullessaan poikansa olevan homoseksuaali ja toteaa, ettei kukaan äiti toivo lapselleen sellaista. Äiti myös ilmaisee huolensa "siitä kauheasta taudista". Adam vakuuttelee äidille asioiden olevan nykyisin toisin. Nämä asenteet, pelot ja ajatukset ovat kuitenkin siirtyneet osaksi Adamin sisäistä kokemusta itsestään. (Lue sisäistetystä homofobiasta lisää kirjoituksestani elokuvasta Treffit Amberin kanssa 24.9.2023). Adamin sisäistetty isä suhtautuu vaimoltaan saamaansa tietoon poikansa seksuaalisesta suuntautumisesta rauhallisemmin. Isä sanoo jotenkin aina tienneensä. Hän toteaa kuulleensa Adamin usein itkeneen iltaisin huoneessaan ja kysyy, kiusattiinko tätä. Adam kertoo isälle kaikesta siitä, mitä joutui sietämään toisten lasten taholta. Isä kysyy, miksei poika kertonut asiasta. Poika kysyy, miksei isä tullut, vaikka kuuli hänen itkevän. Avun pyytämisen ja tuen tarjoamisen kynnys on ollut molemmilla suuri. Nyt on mahdollisuus kohdata ilman syyllisyyttä tai häpeää. Isän ja pojan lämpimässä halauksessa aikuisessa Adamissa oleva lapsi saa korjaavan kokemuksen.Vaikka todellisuudessa paljon jäi vanhempien kanssa puhumatta ja kokematta, Adam on sisäistänyt rakastavat vanhemmat ja toisiaan rakastavan vanhempiparin. Ne yhdistyvät näyttäytyvät Adamin fantasioissa Harrystä. Adamin ja Harryn suhde etenee rauhallisesti ja kiireettä, toinen toistaan kunnioittaen ja suostumuksellisesti. Adamin ja Harryn väillä on paljon läheisyyttä, kosketusta ja hellyyttä sekä haavoittuvuuden tunteiden näyttämistä ja niissä vastaanotetuksi tulemista. Edellytykset intiimiyden ja hyvän seksuaalisuuden kehittymiselle ovat olemassa. Huumeen vaikutuksen alaisena homobaarissa Adam pyytää Harryä huolehtimaan hänestä, Adam haluaa luottaa Harryyn.

Liikuttaviksi ja paikoin humoristisiksikin Adamin ja vanhempien väliset kohtaamiset elokuvassa tekee ajan ja iän hämärtyminen. Adam näyttäytyy oman ikäisenään noin 40-vuotiaana miehenä ja vanhemmat sellaisina, kuin he olivat 11-vuotiaan pojan todellisuudessa. Itselaukaisevalla kameralla otetussa perhekuvassa Adam on lapsi, hänen muistelemassaan hetkessä nuorten vanhempien kanssa on aikuinen mies. Isän ja pojan halauksessa näkyvät Adam lapsena ja aikuisena. Peloissaan isän ja äidin väliin nukkumaan kömpivä Adam on aikuinen mies pikkupojan pyjamassa. Mielen sisäisessä maailmassa ei ole reaalista aikaa. Adam voi olla sisäisten vanhempiensa kanssa samaan aikaan pieni lapsi ja aikuinen mies. Mielensisäiset anteeksipyynnöt, anteeksi antamiset ja saamiset voivat tapahtua kokemuksellisesti aikuisen todellisuudessa, vaikka ne liittyvät lapsuuteen ja menneisiin hetkiin.

Objektisuhdeteorian pioneeri Ronald Fairbairn on kuvannut lapsen kehityksessä liian tuskallisten kokemusten ikään kuin koteloituvan lapsen tietoisen mielen ja kokemuspiirin ulkopuolelle, jossa ne odottavat myöhempiä intensiivisiä suhteita, joissa ne voivat turvallisemmin tulla tunnetasolla koetuksi (1954). Kivulias vanhemmista luopuminen ja hyvästely, jota todellisuudessa ei tapahtunut on kohdattava uudelleen. Sisäiset vanhemmat kertovat Adamille, ettei tämä saa enää tulla heidän luokseen, sillä he näkevät tapaamisten estävän Adamia elämästä omaa elämäänsä. He käyvät yhdessä Adamin lapsuudenaikaisessa lempiravintolassa syömässä perheaterian. Vanhemmat ottavat kuolemansa puheeksi mainitsematta sanaa kuolema. He kysyvät: "Kävikö se nopeasti?" Adam yrittää suojella vanhempiaan tuskalta ja valehtelee heille niin tapahtuneen. Ravintolapöydässä äiti kuitenkin äkkiä sanoo, ettei pysty näkemään Adamia. Näin toistuu hetki, jossa todellisuudessa äiti palasi tajuihinsa ennen kuolemaansa, toisen silmänsä menettäneenä.

Erottuaan vanhemmistaan Adam halusi vielä esitellä Harryn vanhemmilleen, sillä aikuistumisen matkalla oman valinnan ja kumppanin vanhemmille esitteleminen on tekemättä. Miehet matkustavat yhdessä Adamin kotitalolle, mutta talo on pimeänä, eikä kukaan avaa ovea. Vanhemmat näkyvät haaleina hahmoina ikkunan takaa. Harry sulautuu osaksi menetettyjen maailmaa. Adam kerää rohkeutensa ja päättää lähestyä Harryä. Ovi Harryn asuntoon on auki. Jälleennäkemisen sijasta asunnossa odottaa suuri järkytys. Harry kuitenkin ilmestyy elävän oloisena kysyen Adamilta onko hän todellinen. Miesten käpertyessä sylikkäin lusikkaan he muuttuvat kirkkaaksi valopisteeksi – kuin tähdeksi taivaalle muiden tähtien joukkoon. Adam jättää näin jäähyväiset potentiaaliselle kumppanille. Se, mikä jäi tapahtumatta suhteessa äitiin, mahdollistui suhteessa Harryyn. Surullisesta lopusta ohjaaja Andrew Haigh toteaa koko elokuvan olleen hänelle itselleen kuin rakkauskirje, joka lohduttaa ja vakuuttaa rakkauden löytyvän uudelleen, vaikka se joskus hetkellisesti katoaisikin. (Nick 2023)

Objektisuhdeteorian mukaan lapsuudesta asti sisäistämme kaikki elämämme merkittävät ihmiset. Nämä sisäistykset kulkevat läpi elämän mukanamme vaikuttaen kokemuksiimme itsestämme ja suhteistamme toisiin. Sisäiset objektit voivat olla rakastavia, kannattelevia, rohkaisevia, elämään kannustavia ja surussa lohduttavia. Ne voivat olla myös ankaria, tuomitsevia tai rankaisevia. Sisäistetyt vanhemmat vaikuttavat olivatpa ne edustuksia elävistä tai kuolleista merkittävistä toisista. Adamilla ei ollut mahdollisuutta tulla nähdyksi itsenään, homoseksuaalina miehenä suhteessa vanhempiinsa. Se esti häntä vapautumasta elämään omaa itsenäistä elämäänsä kokonaisena ja vapaana. All of us strangers on ennen kaikkea kuvaus Adamin sisäisestä matkasta. Sovinto ja hyväksyntä on mahdollista saavuttaa myös kuolleiden rakkaiden kanssa, sillä he elävät sisällämme ikuisesti.

Sanna Aavaluoma

Rooleissa:

• Adam - Andrew Scott

• Nuori Adam - Carter John Grout

• Harry - Paul Mescal

• Äiti - Claire Foy

• Isä - Jamie Bell

Lähteet:

1. Fairbairn W.R.D. (1954) Observations on the nature of hysterical states. Teoksessa Scharff D. (selected and integrated by) Object relations thery and practice. An introduction. A Jason Aronson Book 2005.

2. Romano Nick (2023) All of us strangers director on how he foud hope in the film´s emotional ending. https://ew.com/all-of-us-strangers-ending-explained-andrew-haigh-hope-8418029

3. Scharff David (2014) Hoe development structures sexual relationships. Teoksessa Scharff & Scharff (edit.) Psychoanalytic couple therapy. Foundations of theory and practice. Karnac.