ELOKUVA TIENÄ KATSOJAN SISÄISEEN MAAILMAAN

Vuoteen 1895 sijoittuu kaksi ihmisen psyyken ja tiedostamattoman mielen ymmärtämisen kannalta vallankumouksellista keksintöä. Ranskalaiset Lumieren veljekset keksivät elokuvaprojektorin ja järjestivät Pariisissa ensimmäisen julkisen esityksen elokuvalle "Juna saapuu asemalle". Samana vuonna Sigmund Freud julkaisi teoksen Studies on hysteria. Elokuvat ja psykoanalyysi olivat syntyneet, mutta niiden yhdistyminen elokuvien psykoanalyyttiseen tarkasteluun tai ihmismielen ymmärtämiseen elokuvien avulla oli kuitenkin vielä pitkä matka.

Ensimmäinen psykologiaa elokuvatutkimukseen soveltava kirjoitus julkaistiin vuonna 1916. Sen mukaan "kuvanäytelmä" toistaa mielen mekanismeja vakuuttavammin kuin tavallinen tarinan kerronta. Sigmund Freud ei kuitenkaan elokuvista innostunut. Hän kieltäytyi kuuluisan Hollywood tuottajan Samuel Goldwynin tarjoamasta 100 000 dollarin palkkiosta ja yhteistyöstä liittyen elokuvaan historian kuuluisimmista rakkaustarinoista. Tapaus päätyi New York Timesiin 24.1.1925 otsikolla "Freud torjuu tylysti Goldwynin - Wieniläinen psykoanalyytikko ei ole kiinnostunut elokuvatarjouksesta". 1950-luvulla psykoanalyytikot havahtuivat elokuvien psykologiseen tarkasteluun. International Journal of Psychoanalysis (IJP) -lehden päätös sisällyttää elokuva-arviot kirja-arvioiden lisäksi lehden vakiopalstoiksi vuonna 1997 nosti elokuvien arvostuksen samalle tasolle taiteen, kirjallisuuden, musiikin ja draaman kanssa. (Gabbard 2001, 2018)

Elokuvalla ja psykoanalyysilla on yhteistä termistöä. Psykologisessa merkityksessä projektio on mekanismi, jolla ihminen heijastaa omaa mielensisältöään itsensä ulkopuolelle, toiseen ihmiseen, toisiin ihmisiin tai muuhun ulkoiseen kohteeseen. Samalla tavalla elokuvaprojektori heijastaa elokuvan valkokankaalle. Katsoessaan elokuvaa katsoja voi hyödyntää elokuvaa oman sisäisen maailmansa heijastajana. Se voi sisältää katsojalle itselleen kiellettyjä, torjuttuja, pelättyjä tai kaivattuja tunteita, ilmiöitä ja kokemuksia. Gabbard toteaa elokuvissa käytettävän psykoanalyyttista tulkintaa unen logiikasta - asiat ja tapahtumat tiivistyvät tai elementit ja hahmot korvautuvat jollakin toisella.

Miksi elokuvat herättävät meissä niin vahvoja tunteita? Psykoanalyytikko Vesa Mannisen (2010) mukaan elokuva voi avata tien katsojan maailmaan, sillä elokuva käyttää unen kieltä ja viettelee katsojan vahvaan samaistumiseen. "Koska samaistumisen käyttövoimana ovat katsojan omat tunteet, voi näytelty elokuvakin kuvittaa juuri hänen toiveitaan ja pelkojaan. Syntyy elähdyttävä luovuuden kokemus, omakohtaisesti elettyjen merkittävien tapahtumien ja aikaansaamisen illuusio." Mitä korkeampi elokuvan inhimillinen taso on, sitä suurempi on sen mahdollisuus kohota aidoksi ihmisiä yhdistäväksi tapahtumaksi, toteaa Manninen.

Elokuvien käyttö terapeuttisena välineenä on lisääntynyt ja nykyisin puhutaankin elokuvaterapiasta. Gabbard (2018) toteaa, etteivät katsojat halua nähdä elokuvia vain viihtyäkseen, vaan etsivät niistä ratkaisuja kysymyksiinsä. Pimeän elokuvateatterin katsomo toimii sisällyttäjänä mitä yksityisimmille ja tiedostamattomille kauhuille ja kaipuille. Kuten kaikessa taiteessa, tutkiessamme elokuvaa, tutkimme itseämme. Fatemin (2022) mukaan elokuvan monitasoisuus mahdollistaa psyyken dynamiikan kuvailua, selittämistä, analysointia, tulkintaa ja avaamista. Siten elokuva voi syventää terapiaprosessin vaikuttavuutta. Fatemi ehdottaakin valikoitujen elokuvien katsomista osana hoitosuunnitelmaa.

Psykoterapeutti Mikael Saarisen (2006) mukaan elokuvat ovat moderneja satuja, joissa käsitellään pelkistetysti tärkeitä elämään kuuluvia kysymyksiä ja teemoja. Aikuiset voivat etsiä elokuvista ratkaisuja elämäntilanteilleen tai käsittelytapoja tunteilleen. Kun jokin teema psykoterapiassa on potilaalle liian ahdistavaa, elokuva voi toimia porttina ongelmien, tunteiden ja elämänteemojen kohtaamiseen itsessä.

Elokuvat ovat saaneet merkittävän aseman myös osana psykoterapeuttikoulutuksia, koulutusyhteisöjen järjestämiä teemaseminaareja ja elokuvatapahtumia, jotka kokoavat yhteen psykoanalyysin ja psykoterapian ammattilaisia sekä elokuvien psykoanalyyttisesta tarkastelusta kiinnostuneita.

• Suomessa Psykiatrian Tutkimussäätiö ja Suomen elokuva-arkisto järjestivät 1990 luvun alussa kaksi Elokuva ja Psyyke elokuvasymposiumia Helsingissä. Samalla nimellä tapahtumaa on järjestänyt vuodesta 2006 yhteistyössä Suomen Psykoanalyyttinen yhdistys, Helsingin Psykoterapiaseura ja Kansallinen audiovisuaalinen arkisto KAVA.
• Eurooppalainen Psykoanalyyttinen elokuvafestivaali (The European Psychoanalytic Film Festival EPFF) on järjestetty Lontoossa vuodesta 2001.
• Uudenlaisen lähestymistavan elokuvaseminaarien kenttään on tuonut Suhteessa Oy:n Helsingissä syyskuisin järjestämä kaksipäiväinen Suhteessa Elävät Kuvat -seminaari, jossa tutkitaan pari- ja perhesuhteiden dynamiikkaa psykoanalyyttisen objektisuhdeteorian ja elokuvien avulla. Tapahtuman elokuvat ja niiden teemoista nousevat luennot muodostavat eheän tarinallisen kokonaisuuden, jossa elokuvat täydentävät toisiaan. Seminaariin kuuluu myös yhteinen illanvietto. Seminaari järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2018. Koronapandemian vuoksi tapahtuma jouduttiin kahdesti (vuosina 2020 ja 2021) peruuttamaan. Seminaarin teemoja ovat olleet Parisuhde suomalaisessa elokuvassa (2018), Suojaavat ja satuttavat salaisuudet (2019) ja Haluttu, hävetty, haavoittuva seksuaalisuus (2022). Vuonna 2023 seminaarin teemana on YHTEYS itseen - toiseen - suhteeseen. Seminaarin yhteydessä julkaistaan tapahtumalehti, joka tapahtuman jälkeen on digitaalisena versiona ladattavissa järjestäjän kotisivuilta suhteessa.fi.

Suhteessa Elävät Kuvat seminaarin tavoin tämä blogi tarkastelee elokuvia erityisesti niissä olevien pari- ja perhesuhteiden näkökulmasta. Kirjoituksiin liittyvät sukupuut auttavat hahmottamaan elokuvan henkilöiden perhesuhteita. Kirjoitukset sisältävät elokuvien juonipaljastuksia, joten mieti haluatko nähdä elokuvan ennen kirjoituksen lukemista. Hyvät elokuvat kestävät useita katselukertoja, ja jokainen katselu on omanlainen kokemuksensa kiinnittäen huomion koskettavaan hetkeen, katseeseen, ilmeeseen, sanoihin tai keskusteluihin elokuvan roolihahmojen välillä tai tarinan kulussa. Tutut merkittävät kohtaukset uudelleen nähtyinä vahvistavat niiden merkitystä tai näyttäytyvät uudessa valossa, luoden uusia yhteyksiä oman tietoisen ja tiedostamattoman maailman välille. Kenties katsottuasi elokuvan haluat ensin jakaa ajatuksiasi ja kokemuksiasi siitä puolisosi, ystäviesi tai kollegojesi kanssa. Mahdollisesti voitte käyttää kirjoituksiani keskustelussanne mukana. Tervetuloa Suhteessa Eläviin Kuviin!

Sanna Aavaluoma

Lähteet:

• Fatemi Sayyed Moshen (2022). Film therapy. Practical applications in a psychotherapeutic context. Routledge
• Gabbard Glen (2001). The impact of psychoanalysis on the American cinema. The Annual of psychoanalysis (29):237-246
• Gabbard Glen (2018). Introduction. Teoksessa Glen O Gabbard (toim.) Psychoanalysis & Film. Routledge.
• Manninen Vesa (2010). Unen kieli ja elämisen illuusio. Teoksessa Alanen A(toim.) Elokuva ja psyyke - Rakkaus ja tuho. Minerva.
• Saarinen, Mikael (2006). Leffaterapiaa. Tunneälyä ja itsetuntemusta kotisohvalta. Kirjapaja
• Sabbadini, Kohan & Golinelli (2019). Psychoanalytic perspectives on virtual intimacy and communication in film. Routledge.
• Wassmann Claudia (2015). Therapy and emotions in film and television. The pulse of our times. Palgrave McMillan.