Harold Fryn toiveikas taival

Hettie Mcdonaldin vuonna 2023 ohjaama elokuva Harold Fryn toiveikas taival perustuu Rachel Joycen samannimiseen romaaniin vuodelta 2012. Kirja on suomennettu nimellä Harold Fryn odottamaton toivioretki. Elokuva on kertomus surusta, syyllisyydestä, korjaamisen halusta ja anteeksiannosta.

Harold ja Maureen Fry ovat Etelä-Englannissa Devonissa asuva iäkäs pariskunta. Heidän suhteensa on ollut hiljainen viimeiset 25 vuotta. Kaikki muuttuu, kun Harold saa kirjeen entiseltä työtoveriltaan Queenieltä. Kirjeen lähettäjän nimen kuuleminen saa Maureenin hätkähtämään. Queenie kirjoittaa sairastavansa parantumatonta syöpää ja olevansa saattohoidossa. Tiedosta järkyttynyt Harold aloittaa vastauskirjeen kirjoittamisen, mutta sopivia sanoja ei tunnu löytyvän. Harold saa kirjeen valmiiksi ja lähtee postittamaan sitä. Kirjeen pudottaminen postilaatikkoonkin tuntuu vaikealta. Harold päättää viedä kirjeen postitoimistoon. Matkallaan kylälle hän kuulee huoltoaseman myyjältä kertomuksen tädistään, joka parani syövästä hyvän mielen avulla. Harold alkaa miettiä voisiko se olla mahdollista myös Queenielle ja ottaa tehtäväkseen pelastaa vanhan ystävänsä. Hän postittaa kirjeen ja soittaa saattohoitokotiin pyytäen hoitajia viemään viestinsä Queenielle: Pysy elossa, Harold Fry on tulossa. Harold ajattelee odotuksen antavan Queenielle syyn pysyä hengissä. Haasteelliseksi Haroldin päätöksen kävellä Queenien luo tekee se, että saattohoitokoti sijaitsee Berwick-upon-Tweedissä – 800 kilometrin päässä Haroldin kotoa.

Ihmiset lähtevät pyhiinvaelluksille ja toivioretkille usein vaikeiden elämänkokemusten jälkeen etsimään itseään ja hiljaisuudessa matkaa tehden kohdaten omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Haroldille tieto ystävättären lähestyvästä kuolemasta aktivoi mielestä torjutut surun, menetyksen ja syyllisyyden tunteet. Haroldin syyllisyys liittyi hänen poikansa ja ystävättärensä kohtaloihin sekä avioliittoonsa. Kävelymatkasta muodostuukin Haroldin toivioretki oman menneisyytensä tunteiden selvittämiseksi.

Haroldilla ja Maureenilla oli yksi poika, David. Vanhemmat olivat ylpeitä pojastaan, joka pääsi Cambridgen yliopistoon opiskelemaan. Davidin opinnoista ei kuitenkaan tullut mitään. Hän alkoi käyttää alkoholia ja päihteitä. Lopulta Harold joutui tilanteeseen, joka on jokaisen vanhemman kauhu – hän löysi poikansa hirttäytyneenä. Harold ja Maureen eivät kyenneet kohtaamaan menetystä ja sen herättämiä tunteita yhdessä. Tunnekuohussaan Harold meni työpaikalleen panimolle riehumaan aiheuttaen siellä aineellista vahinkoa. Queenie otti tapahtuneesta syyt niskoilleen ja sai potkut työstään. Ennen lähtöään Devonista Queenie yritti tavoittaa Haroldia. Haroldin ollessa poissa kotoa Queenie pyysi Maureenia kertomaan, ettei Haroldin tarvitse kantaa syyllisyyttä hänen puolestaan. Maureen ei kuitenkaan koskaan kertonut miehelleen Queenien käynnistä.

Maureen joutuu pois tolaltaan miehensä matkaan lähdöstä. Hän joutuu käsittelemään yksin vuosikymmenten takaiset tapahtumat, surunsa, vihansa, mustasukkaisuutensa ja syyllisyytensä. Haroldin taivaltaessa viikosta toiseen Maureen alkaa vähitellen ymmärtää miehensä matkan motiiveja ja lopulta päätyy kannustamaan tämän taivallusta. Se, mitä Haroldin ja Queenien välillä aikanaan tapahtui, jää kuitenkin hämärän peittoon. Liittyvätkö Maureenin voimakkaat reaktiot vanhojen asioiden myötä myös syyllisyyteen vaikenemisestaan? Oliko Haroldilla ja Queenillä rakkaussuhde?

Lapsen itsemurhan tapahduttua vanhemmat havaitsevat oman kyvyttömyytensä tunnistaa ja tunnustaa lapsensa mielen maailmaa. Heidän otteensa omasta elämästä voi kadota. Lapsen kuolema riistää vanhemmilta pois osan identiteetistä, vanhemmuuden. Kielessäkään ei ole sanaa lapsensa menettäneelle vanhemmalle. Oman lapsen itsemurha herättää moniulotteisen surun lisäksi ruumiillisia tuntemuksia, vihaa, pelkoa, syyllisyyttä ja häpeää. Vanhemman suru liittyy lapsen epäonnistuneeseen elämään, omaan kyvyttömyyteen auttaa lastaan, vanhemman perussyyllisyyteen, häpeään, kyvyttömyyteen, riittämättömyyteen, lapsen kuolemaan, lapsen tekoon ja hänen kuolintapaansa. (Ryhänen 2021). Syyllisyyden sietäminen ja käsittely on olennainen osa surua ja selviytymistä itsemurhamenetyksen jälkeen. Vanhempi voi kokea syyllisyyttä teoistaan, sanoistaan ja ajatuksistaan sekä siitä mitä ei ole tehnyt, sanonut tai ajatellut. (Kiuru 2015).

Kuolevan ystävänsä luo matkaa tekevä eläkeläismies alkaa kiinnittää huomiota ja kiinnostaa niin yksittäisiä ihmisiä kuin mediaakin. Pian Haroldista kirjoitetaan lehdissä ja hänestä tulee sankari. Ihmiset alkavat auttaa Haroldia matkallaan tarjoten tälle leposijoja ja ruokaa. Hänen seuraansa lyöttäytyy nuori päihdeongelmainen Wilf, joka toivoo Haroldin valossa voivansa aloittaa uuden elämän. Haroldin karisma ei kuitenkaan pelasta Wilfiä. Haroldin ympärille muodostuu ihailijajoukko, joka liittyy vaellukseen telttoineen ja sponsoripaitoineen, jotka julistavat Haroldin sankariksi. Joukko hidastaa Haroldin matkaa ja alkaa vähitellen tuntua ahdistavalta. Niinpä Harold tekee päätöksen jättää leiri ja jatkaa matkaa itsekseen – yöpyen heinäladoissa, peseytyen puroissa ja syöden luonnon antimia.

Pitkä matka on raskas iäkkäälle miehen mielelle ja ruumiille. Hän soittaa Maureenille todetakseen, ettei jaksa jatkaa. Harold ei tiedä sen hetkistä sijaintiaan. Kun hän kysyy ohikulkijalta olinpaikkaansa, Maureen etsii sen kartasta ja toteaa Haroldin olevan melkein perillä. Alussa miehensä matkaa voimallisesti vastustaen Maureen nyt kannustaa tätä jaksamaan sen loppuun asti.

Saattohoitokodissa Harold otetaan lämpimästi vastaan. Hän saa kuulla Queenien piristyneen Haroldin matkan varrelta lähettämistä postikorteista. Sairaus on kuitenkin vienyt Queenien puhekyvyn. Harold viettää hetken ystävänsä luona ja ripustaa hänen ikkunaansa tuliaisena tuomansa kristallin. Auringon säteiden osuessa kristalliin ne muodostavat huoneen seinälle valon tanssin, joka ilahduttaa ja lohduttaa Queenietä. Kuin ihmeen kautta samaan aikaan Haroldin matkan varrella tapaamat henkilöt havahtuvat leikkiviin auringon säteisiin. Haroldille matka oli raskas. Toiveikkuutta se toi hänen matkallaan tapaamille ihmisille ja toivottavasti Haroldin ja Maureenin tulevaisuuteen.

Elokuvassa Haroldin kannustajien leirinuotiolla laulaa Brittiläinen muusikko Sam Lee, joka on tullut tunnetuksi vanhojen romaanien ja irlantilaisten vaeltajien laulujen kokoajana ja tallentajana. Haroldin ympärille kertyneet hipit tavoittelivat vapaata elämäntyyliä ja samalla kaipasivat johtohahmoa, jota seurata. Haroldin päämäärä oli toinen. Hän teki sisäistä matkaa. Apulannan kappale Valot pimeyksien reunoilla voitti Helsingin Sanomien järjestämän 2000-luvun parhaan sanoituksen äänestyksen. Sen tekstissä Toni Wirtanen kirjoittaa:

"Meistä jokainen
on polku jonnekin.
Mutta viisaus on siinä, että ymmärtää
Ketä seurata pitkään, milloin kääntyy pois
ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa….
…Valot pimeyksien reunoilla
ovat harvassa mutta olemassa."

Sanna Aavaluoma

Rooleissa

• Harold Fry Jim Broadbent

• Maureen Penelope Wilton

• David Fry Earl Cave

• Queenie Linda Bassett

• Wilf Daniel Frogson

Lähteet

1. Kiuru Hanna (2015). Tragedian tarina. Nuoren itsemurhaan päättynyt elämä vanhemman kertomana. Turun yliopiston julkaisuja Sarja C. osa 404.
2. Ryhänen Arja (2021). Vanhempien affektiiviset tunteet lapsen tehtyä itsemurhan. Kirjoitettu kipu, viha, pelko, syyllisyys ja häpeä. Itä-Suomen yliopisto
3. Wirtanen Toni (2015) Valot pimeyksien reunoilla
4. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008087852.html