Hiiren halut

Seksuaalisen halun ja haluttomuuden kysymykset koskettavat jokaista ihmistä. Halun määrä ei ole vakio. Sen vaihteluun vaikuttavat ruumiillisten tekijöiden, sairauksien ja lääkitysten lisäksi monet elämän tapahtumat, mielen sisäiset prosessit, ihmissuhteiden tiedostamaton dynamiikka ja vuorovaikutukselliset muuttujat. Yksin elävällä vähäisen halun jaksot saattavat olla jopa helpottava asia, sillä silloin asiaa ei tarvitse kohdata suhteessa toiseen ihmiseen. Toiseen kohdistuvan halun ja kaipuun kantaminen on ilman suhdetta elävälle kivulias asia. Suhteessa elävälle halujen määrän kohtaamattomuus tai toisen haluttomuus aiheuttaa pettymyksiä, turhautumisia, torjutuksi tulemista ja loukkaantumisia. Mitä haluamme, kun haluamme? Omistammeko oman halumme vai onko se toisen miellyttämisen palveluksessa?

Halu elää ruumiissamme, mielessämme, suhteissamme ja hetken vuorovaikutustilanteissa. Seksuaalinen halu on perusta seksuaalisille tunteille, mielikuville ja motivaatiolle seksuaaliseen toimintaan. Halu saa energiansa ruumiistamme ja mielestämme. Sen syntyyn vaikuttavat hormonaaliset, anatomiset ja neurofysiologiset tekijät sekä meissä oleva synnynnäinen halu suuntautua emotionaalisesti kohti toista ihmistä. Halun voi herättää ulkoiset tekijät, kuten jokin tuoksu, maku, ääni, tai näky. Sen voi herättää myös mielen sisäiset tekijät, kuten ajatukset, tiedostamattomat ja tietoiset fantasiat tai esimerkiksi onnellisuuden tunne. Nämä tasot kietoutuvat yhteen joskus yllättävälläkin tavalla. Fyysisen tai psyykkisen sairauden ja/tai lääkityksen seurauksena halun katoaminen tai piiloutuminen aiheuttaa huonommuuden kokemuksia, syyllisyyttä ja häpeää. Mielen prosessit heijastuvat arkisiin vuorovaikutushetkiin ja saavat aikaan läheisyyden ja intiimiyden ilmaisujen vähenemisen tai muuntumisen sävyiltään negatiivisiksi. Pitkään jatkuessaan kielteiset tunteet, läheisyyden välttely ja väheneminen alkavat sammuttaa suhteessa seksuaalisuuteen kohdistuvaa yhteistä valoa. Asiat hämärtyvät, tunteet synkkenevät ja vuorovaikutus muuttuu yhä vähemmän innostavaksi.

Halun sammumisellakin voi olla kokijalleen psykologinen merkitys. Jos omaa tilaa ja halua ei ole kunnioitettu, se ei ole saanut kasvaa vapaasti vapaaksi. Halu on silloin kytkeytynyt toisten halun kohteena oloon tai toisten halun toteutumisen mahdollistamiseen. Siitä tietoiseksi tuleminen on järisyttävä kokemus, joka voi hetkellisesti merkitä halun tai halun haluamisen tukahtumista. Toisten hallussa olleen halun onkin sammuttava, jotta omaa orastavaa, itsen puolella olevaa halua voi alkaa kuunnella ja sille voi alkaa antaa tilaa. Mahdollisuus tai lupa olla haluamatta mitään tai haluamatta kokea jotakin voi olla vapauttavaa sille, joka on ollut paljosta vastuussa, huolehtinut muiden tarpeista tai sille, joka on ahdistunut oman identiteetin etsinnästä. Sammumisen syvetessä elämän energia alkaa kuitenkin hiipua.

Ajoittainen haluttomuus on tavallista, eikä sitä luokitella seksuaaliseksi häiriöksi. Haluttomuuden pitkittyessä ja jatkuessa on tärkeää pysähtyä kuuntelemaan haluttomuuden merkityksiä ja viestejä itsestä, kumppanista ja suhteesta. Haluttomuuden syiden selvittäminen ammattilaisen kanssa on tärkeää myös siksi, että haluttomuuden taustalla voi olla hormonitason lasku, hoitamaton psyykkinen ongelma tai piilevä fyysinen sairaus. Haluttomuus voi myös olla käytössä olevan lääkityksen sivuvaikutus. Diagnostisesti haluttomuudesta voidaan DSM V mukaan puhua, kun oireet (seksuaalisten fantasioiden ja ajatusten tai seksuaalisen kanssakäymisen halun puuttuminen) ovat kestäneet yli puoli vuotta ja ne aiheuttavat huomattavaa stressiä. Pitkän ajan kuluessa ongelma on voinut monimutkaistua ja onnistunut hoito edellyttääkin usein kokonaisvaltaista interventiota, joka huomioi niin ruumiin, mielen, suhteen ja käyttäytymisen ulottuvuudet. Psykoterapeuttisesta hoidosta on hyötyä erityisesti silloin, kun haluttomuuden taustalla on seksuaalikielteisen kasvatuksen aiheuttamaa tietämättömyyttä tai syyllisyyttä, kielteisyyttä omaa kehoa tai seksuaalisuutta kohtaan, masennusta, ahdistuneisuutta, seksuaalisia traumoja tai parisuhteessa olevia ongelmia.

Parisuhteessa eläville halun ja haluttomuuden tunteminen, kokeminen, ilmaiseminen ja vastaanottaminen on yhteinen haaste. Toisen halun hiipuessa suhteessa seksin ja läheisyyden säilymisen määrä on riippuvainen toisen osapuolen aktiivisuudesta. Mikäli aloitteellisuus on ollut suhteessa tasapuolista ja molempien vastuulla, toisen kyky aloitteiden tekemiseen voi säilyä. Jos aloitteellisemman osapuolen taholta tulevat ehdotukset tai konkreettiset teot läheisyyden lisäämiseksi vähenevät, tai vähemmän aktiivinen pelkää torjutuksi tulemista, saattaa läheisyys lakata suhteesta kokonaan. Jos parin fyysinen läheisyys linkittyy ainoastaan seksiin, halun ajoittaisen vähentymisen yhteydessä myös mahdollisuus lohduttavaan ja yhteyttä rakentavaan lähellä oloon katoaa. Kun suhteessa halun määrä on pitkään ollut kumppaneiden kesken epätasapainossa, molempien loukkaantumisherkkyys on suuri ja omista toiveista ja tarpeista puhumisen kynnys saattaa kasvaa kohtuuttoman suureksi. Pahan mielen välttämiseksi saatetaankin yrittää välttää koko aihetta, mutta paineiden kasvaessa vihjailut ja kommentit voivat olla satuttavia. Halun ilmaisu liittyy usein myös parin välisiin projektiivisiin prosesseihin. Jos Maijan sisäinen kasvuhaaste on tunnistaa omat rajansa ja uskaltaa kieltäytyä, Matin on haluttava aktiivisesti, jotta Maija saisi tilaisuuksia kieltäytyä. Jos Maijalle toisen halu on liian pelottavaa, Matti todennäköisesti lakkaa haluamasta suojellakseen Maijaa. Jos taas Maijan kasvuhaaste olisi uskaltaa tunnistaa ja ilmaista halunsa, Matin haluttomuus auttaisi Maijaa ottamaan tilaa omalle halulleen. Mikäli Matilla ja Maijalla on jaettu yhteinen tiedostamaton uskomus siitä, että seksi on vaarallista, haluttomuus palvelee heitä kumpaakin.

Olen monesti miettinyt mitä sanonnalla Halut ne on hiirelläkin halutaan sanoa. Jos sanonnalla viitataan pelkästään hiireen, sen voidaan kuulla puolustavan pienenkin olennon oikeutta haluun ja haluamiseen. Sen sijaan viitatessa omaan kumppaniin tai johonkin ihmiseen sanonnan sisältö kallistuu julmuuteen. Silloin sanonnan viesti on osoittaa toinen hiirulaiseksi tai hiirtä vielä mitättömämmäksi. Oman kumppanin halujen vertaaminen hiiren haluihin on kumppanin vähättelyä, mitätöintiä, nolaamista - henkistä väkivaltaa. Hankalaksi tilanteen tekee se, että hyökkäävä osapuoli odottaa kohteena olevan reagoivan itseensä myötätuntoisesti, huomioiden ja enemmän haluten. Yhtälö on mahdoton. Tyytymätön ja hyökkäävä osapuoli ei useinkaan tunnista tilannetta. Syyllistäminen ja vaativuus työntävät kenet tahansa etäämmälle - ellei mieli ole kääntynyt sadomasokistiseen maailmaan, jossa ne toimivat kiihottavina elementteinä. Kuten muissakin yhteyksissä, hyökkäys ja kritiikki toimivat suojana omille yksinäisyyden ja torjutuksi tulemisen kokemuksille. Oman kivun ja kaipauksen ilmaiseminen toimisikin todennäköisesti myös vähemmän halua kantavan haluja esiin kutsuvasti.

Kun haluja halutaan uudelleen herättää, on tärkeää kunnioittaa pientäkin hetkeä, jossa uskaltaa kuunnella omaa sisintään, omaa ruumistaan ja sen aistimuksia. Toivon, että jokainen sammumassa olevien tai sammuneiden halujen kanssa kamppaileva voisi tallentaa pilvikuvan Superhiirestä mieleensä. Hiirenkokoisten halujenkin voima on suuri! Kun siihen luottaa, se voi lähteä lentoon supersankarin tavoin.

Sanna Aavaluoma