Iho jossa elän

Pedro Almodovarin Iho, jossa elän vuodelta 2011 on ohjaajansa vastenmielisin elokuva, jossa moraalin, etiikan ja todellisuudentajun rajat hämärtyvät, ylittyvät ja katoavat. Se on kertomus pakkomielteestä, jonka seurauksena valheet, salaisuudet ja käsittelemätön menetys eskaloituvat tunteettomuudeksi ja vääjäämättömäksi tuhoutumiseksi. Iho, jossa elän sisältää valtavan määrän henkistä ja fyysistä väkivaltaa, pahoinpitelyjä, vapaudenriistoa, raiskauksia, kaksi itsemurhayritystä, kaksi itsemurhaa ja kolme murhaa. Elokuva haastaa katsojansa pohtimaan toisen ihmisen koskemattomuutta, kaikkivoipaisuudesta luopumista ja menetyksen hyväksymistä surutyön käynnistymisen mahdollistajana.

Robert Ledgard on menestynyt plastiikkakirurgi, jolla on oma tutkimuslaboratorio ja leikkaussali linnamaisen kotitalonsa yhteydessä. Talossa lukitun oven takana on ihonväriseen kokovartalon suojapukuun pukeutunut kaunis nainen. Kuka hän on? Miksi hän on Robertin vankina? Miksi Robert tarkkailee häntä suurilta tv-näytöiltä? Kauhistuttavat tarinat siitä, mitä Robertin laboratoriossa ja talossa tapahtuu – ja on tapahtunut, paljastuvat vähitellen.

Ledgardin suvussa ja tiluksilla syntyperä, vanhemmuus ja sisaruus ovat salattuja. Perheen palvelija Marilia sai kaksi poikaa, toisen talon isännän ja toisen talon palvelijan kanssa. Robert ja Zeca varttuvat samassa talossa tietämättä olevansa veljeksiä. Lapsettoman isäntäparin omakseen ottama, kirurgiksi koulutettu Robert peri vanhemmiksi luulemansa parin omaisuuden. Marilian poikana kasvanut Zeca päätyi huumekuriiriksi jo seitsenvuotiaana ja katosi äitinsä elämästä vuosikausiksi. Robert meni naimisiin ja sai vaimonsa kanssa tyttären, Norman. Aikuisena taloon palannut Zeca rakastui veljensä vaimoon Galiin ja he karkasivat yhdessä. Pakomatka päättyi rajuun kolariin. Robert pelasti vaimonsa viime hetkellä palavasta autosta ja alkoi hoitaa tätä kotonaan. Omasta kuvajaisestaan järkyttynyt Gal hyppäsi ulos ikkunasta kuolemaan. Oman äidin ruumiin löytämisen jälkeen Norma tarvitsi pitkäaikaista hoitoa neuropsykiatrisella osastolla. Sairaalahoidosta kotiutettu, jo nuoreksi naiseksi varttunut Norma tutustuu kesäisissä hääjuhlissa Vicentiin. Alkava ihastus ja huumeet johtavat kuitenkin raiskaukseen. Robert löytää tyttärensä tajuttomana puutarhasta. Tajuihinsa tuleva Norma uskoo isänsä raiskaajaksi, joutuu uudelleen hoitoon ja tekee siellä itsemurhan.

Robert on menettänyt kaikki elämänsä naiset. Tietämättään jo oman äitinsä, aikuisena vaimonsa ja tyttärensä. Rakastetuksi tulemisen ja sulautumisen kaipuu ja viha niiden tuhoutumisesta sekoittuvat Robertin mielessä. Hän sieppaa Vicentin, jonka oli nähnyt häissä tyttärensä seurassa, pitää tätä vankina piharakennuksensa kellarissa ja lopulta vie tämän omassa talossaan sijaitsevaan leikkaussaliin. Yleinen kostonhimoinen fantasia raiskaajan kastroinnista toteutuu ja Robert suorittaa Vicentille vaginoplastian. Alkaa Vicentin muokkaus Normaksi – Galiksi – vaiko äidiksi - täydelliseksi naiseksi, joka olisi vain hänen. Vicent saa kokonaan uuden ihon, Galin kasvot ja uudeksi nimekseen Vera. Suojapuku tukee uutta ihoa ja naamio kasvojen kiinnittymistä. Robertin kommentti "Nyt sinun ei tarvitse enää kärsiä palovammoistasi", kertoo Galin, Vicentin, ja Veran sulautuvan hänen mielessään yhdeksi – hänelle täydelliseksi kumppaniksi. Epätietoisena kohtalostaan Vera säilyttää tajun ajan kulusta piirtämällä meikkikynillä merkintöjä kuluvista päivistä vankilahuoneensa seinille ja joogaa saadakseen opetusvideon mukaan "mielen sisäisen oman tilansa, jota kukaan ei voi häneltä viedä". Epätoivoinen Vera yrittää kahdesti itsemurhaa viiltäen auki ensin ranteensa, sitten kurkkunsa. Robert kuitenkin ompelee luomuksensa uudelleen ulkoisesti ehjäksi.

Ihmisen ruumis ja mieli tarvitsevat niitä suojaavat ja rakentavat rajat. Ilman niitä ei syntyisi aistimuksia, tuntemuksia ja vähitellen syntyviä kokemuksia itsestä ja toisesta. Ihmisen psyykkisen kehityksen myötä syntyvät mielen rakenteet, jotka mahdollistavat psyykkisen erillisyyden kokemisen ja rajat itsen ja toisen, sukupolvien, vanhempien ja lasten ja sisarusten välillä. Esther Bick on kuvannut ihoa rajoja ylläpitäväksi minuuden suojaksi varhaisessa vaiheessa, jossa vauva ei vielä yhdistä minuuden eri puolia keskenään. Ihoon liittyvien tuntemusten kautta lapsi myös huomaa erillisyyden itsensä ja ulkomaailman välillä. Jotta lapsen persoonallisuuden eri puolet löytäisivät keskinäisen yhteyden rajapinnan sisällä, hänen tulisi sisäistää sellainen ulkoinen objekti, joka kykenee liittämään osat toisiinsa. Kun lapsi samastuu tähän objektin tehtävään, saa persoonallisuuden integraatio alkunsa. Samalla alkaa hahmottua mielikuva sisäisen ja ulkoisen tilan erillään olosta. (Bick 1968, Hyrck 2006) Kun psyykkinen iho ei ole muodostunut mieltä suojaavaksi, rajat itsen ja toisten välillä eivät ole syntyneet. Omaan mieleen syntymätöntä toista ei voi kunnioittaa, toinen koetaan itsen jatkeena, osana itseä tai häiritsevänä, josta on päästävä eroon. Syntyy omnipotentti valheellinen itse, joka kuvittelee voivansa rakentaa itse itsensä tai kuvitteellisen toisen, joka olisi itselle hyvä ulkoinen objekti. Mielen sisäisen turvan puuttuessa Robert polttaa opiumia ja kehittää täydellistä keinoihoa, joka samaan aikaan tunnistaisi kosketuksen, olisi tulenkestävä ja jonka hän itse voisi palasia toisiinsa liittämällä koota eheäksi.

Elokuvan lohduttomassa ihmiskuvassa nainen on hauras ja uhri, mies tunteeton päämääriinsä ja omaan seksuaaliseen nautintoon keinoja kaihtamatta pyrkivä. Marilia tietää poikiensa luonnon ja syyttää siitä itseään. Hän kokee kantavansa hulluutta sisällään. Erilaisissa olosuhteissa kasvaneiden poikien tavat rikkoa moraalin ja lain rajoja ovat erilaiset. Robert siirtää sian DNA:ta ihmisen soluihin kehittäessään täydellistä ihoa. Tiedeyhteisö määrää bioetiikan nimissä Robetin keskeyttämään tutkimustyönsä. Robert kuulee määräyksen haluamallaan tavalla: hän keskeyttää tulosten raportoinnin tiedeyhteisölle mutta jatkaa työtä omassa laboratoriossaan. Marilia arvostelee poikansa toimintaa, mutta vain siitä, että siirsi Veralle Galin kasvot. Vicentin kohtaloa pohtivalle leikkauksessa avustaneelle kollegalle Robert väittää Vicentin tulleen toimenpiteeseen omasta tahdostaan, halunneen saada ainoastaan vaginan ja muuttaneen pornotyöläiseksi Los Angelesiin. Zeca puolestaan tallentuu turvakameraan koruliikkeen ryöstön yhteydessä. Hän tulee Ledgardien talolle toiveenaan saada Robert muokkaamaan kasvojaan. Marilia heltyy päästämään poikansa sisään. Zeca näkee monitoreista erehdyttävästi Galia muistuttavan Veran. Päästäkseen entiseksi rakkaakseen luulemansa naisen luo Zeca pakottaa äitinsä antamaan avaimen Veran huoneeseen. Tuoliin sidottu Marilia joutuu katsomaan massiiviselta näytöltä kolmea raiskaajaa. Kenties itse nuorena raiskattu Marilia hyväksyy Robertin teon sanomalla "Tapa ne". Robert ampuu vielä Veran päällä olevan Zecan.

Oikeuspsykologi Julia Korkman toteaa Tukholma-syndrooma-termillä kuvattavan uhrin sieppaajaansa kohtaan kehittämien myönteisten tunteiden kertovan sopeutumisesta epänormaaliin tilanteeseen. Hyvän suhteen luominen sieppaajaan lisää mahdollisuuksia jäädä henkiin. (Manner 2020). Vähitellen myös Robert ja Vera alkavat elää talossa tasavertaisina, Vera lupaa vapautensa vastineeksi pysyä Robertille uskollisena. "Olen sinun, olen tehty mittojesi mukaan" vakuuttaa Vera. Vera on ulkoisesti täydellinen nainen, mutta Vicent hänen sisällään ei ole tuhoutunut. Vera näkee sanomalehdessä oman valokuvansa Vicentinä – 200 kadonneen nuoren kuvien joukossa. Realiteetit ja muisti palaavat. Vicent uskottelee Robertille hakevansa liukuvoidetta toisesta huoneesta, mutta hakeekin Robertin aseen ja ampuu ensin Robertin sitten laukauksen kuulleen Marilian.

Surutyön ensimmäinen askel on tapahtuneen menetyksen hyväksyminen. Robert ei koskaan päässyt surutyössään alkua pidemmälle. Pyrkimys hoitaa, joskin epäeettisesti luodulla, keinoiholla kääntyi omnipotentiksi kuoleman kieltämiseksi ja uuden ihmisen luomispyrkimykseksi. Tyttärensä kuolemasta Robert kieltäytyi puhumasta. Kuolleet rakkaat eivät koskaan kehittyneet sisäisiksi muistoiksi, Robert kosti menetyksensä ja yritti luoda tyttärensä raiskaajasta itselleen naisen, jolla on menetettyjen vaimon ja tyttären piirteitä. Transsukupuoliset ihmiset joutuvat elämään itselleen väärässä ruumiissa ennen pääsyä sukupuolen korjaukseen. Elokuvan ilmestymisen aikaan heidän kohdallaan Suomessa puhuttiin vielä virheellisesti sukupuolen vaihtamisesta. Vicent säilyi hengissä, mutta joutuu jatkamaan elämäänsä väärässä ruumiissa. Hän ei halunnut tulla korjatuksi, hänet vaihdettiin naiseksi vastoin tahtoaan.

Sanna Aavaluoma

Rooleissa:

• Robert Ledgard Antonio Banderas

• Norma Ledgard Blanca Suárez

• Vera Cruz Elena Anaya

• Vicente Jan Cornet

• Marilia Marisa Paredes

• Zeca Roberto Álamo

Lähteet:

1. Bick Esther (1968) The experience of the skin in early object-relations. IJP 49;484-486

2. Hyrck Riitta (2006). Ohut- ja paksunahkainen narsisti. Psykoterapia 2006:25(1), 3-32. Therapeia-säätiö ja Therapeia-yhdistys

3. Manner Maria (2020) Myytti Tukholma-syndroomasta. HS. https://www.hs.fi/feature/art-2000007644824.html
   

Kuva. tmdb.org