Inside out mielen sopukoissa 1&2

Animaatioelokuvat Inside Out – mielen sopukoissa I ja II kuvaavat lapsesta nuoreksi kehittyvän Rileyn kypsyvää tunnemaailmaa. Varsinaisissa rooleissa elokuvassa ovat erilaiset tunteet, jotka vaikuttavat Rileyn elämään, suhteisiin, syntyviin kokemuksiin ja muistoihin. Ensimmäisen elokuvan aloituslause "Mietitkö koskaan mitä jonkun toisen päässä oikein liikkuu?" avaa elokuvan toisen syväteeman – sen ymmärtämisen, että jokaisella meistä on oma tunnekeskuksemme, jonka ohjaksissa ovat erilaiset tunteet. Rileyn komentokeskuksen ja tunteiden lisäksi katsoja pääsee kurkistamaan myös hänen vanhempiensa mielen sopukoihin.

Mielen sopukoissa I elokuvan ohjaaja Pete Docter pyysi elokuvan teossa apua Californian yliopiston psykologian professoreilta Dacher Keltneriltä ja Paul Ekmanilta, jotka päätyivät tieteellisiksi konsulteiksi varmistamaan, että elokuvassa kuvatut tapahtumat vastaavat nykytieteen ymmärrystä lapsen kehityksestä. Rileyn aivojen komentokeskuksessa asustavat onnellisuudesta vastaava Ilo, turvallisuudesta vastaava Pelko, oikeudenmukaisuudesta huolehtiva Kiukku, sosiaalisia ja fyysisiä myrkytyksiä estävä Inho, ja Suru, joka on aluksi itsekin epävarma omasta roolistaan.

Kaikki Rileyn kokemukset tallentuvat eri värisiin läpikuultaviin kuuliin, joita mielen sopukoissa on määrättömästi. Tunteiden tehtävä on myös lajitella kuulia pitkäaikaismuistiin tai unohduksen kuiluun. Kuten riittävän hyvissä oloissa kasvavan lapsen, myös Rileyn mieltä hallitsee ilo. Kasvu ja kehitys edellyttää kuitenkin luopumista ja surun tunteen kypsymistä. Ilo pelkää aluksi surun haitallista vaikutusta Rileyn muistoille, mutta pian selviää surun merkittävä rooli Rileyn kehitykselle. Suru kirkastaa menetettyjen asioiden merkityksen ja auttaa koko perhettä kasvussa, kehityksessä, itsenäistymisessä ja perheen jäsenten yksilöitymisessä. Rileyn tunnemaailman kypsyessä tunteet matkaavat huippunopealla ajatusjunalla Rileyn mielessä sijaitsevilla alueilla, pitkäaikaismuistissa, mielikuvitusmaassa, abstraktin ajattelun alueella, alitajunnassa ja unituotannossa.

Mielen sopukoissa II  (ohjaaja Kelsey Mann 2024)

Asiantuntijoiden ensimmäisen elokuvan teon aikana antama ehdotus tuoda tarinaan mukaan "viittä suurta perustunnetta" laajempi tunnekirjo toteutuu elokuvan toisessa osassa. Rileyn täyttäessä 13 vuotta alkaa murrosikä. Remonttimiehet tunkeutuvat komentokeskukseen ja ilmoittavat saaneensa luvan purkaa nykyisen ja rakentaa sen tilalle uuden. Ohjauspaneelin väri muuttuu oranssiksi ja ohjaimiin ilmestyy puberteettipainike. Muutoksen myötä vanhan viisikon seuraksi ilmestyvät uudet tunteet: kaikkiin mahdollisiin virheisiin, epäonnistumisiin ja pettymyksiin valmistautuva ja täydellisyyteen pyrkivä Ahdistus, kaikilta muilta kaikkea itseltä puuttuvaa halajava Kateus, kännykästään mobiiliapplikaatiolla tehtäväänsä hoitava "ihan sama" asennetta kantava Tympeys (Ennui) ja punastuva, hiljainen huppariinsa piiloutuva Nolostuminen. Muutamaan otteeseen joukkoon pyrkii vanhan mummon olemuksen omaava Nostalgia, joka muistelee vanhoja hyviä aikoja. Kaipuu menneeseen on siis olemassa, mutta sille ei vielä ole aktiivista tehtävää. Mielen sopukoiden toisessa osassa nähdään riemastuttavalla tavalla kuvitettuja uusia ilmiöitä ja paikkoja, kuten epämiellyttävien muistojen lähettäminen torjuntaan, tajunnan virta, tyrmä synkille salaisuuksille ja purkki tukahdutetuille tunteille.

Tunteet herättävät monenlaisia aistimuksia ja tuntuvat ruumiillisina. Inside out – elokuvien tunteet ovat saaneet kukin omanlaisensa ulkomuodon ja värin. Vastaavatko elokuvan hahmot näiden tunteiden sinussa herättäviä mielikuvia, värejä ja olemuksia?

• Keltainen Ilo on pirskahteleva ja nopea liikkeissään, kuin Helinä-keiju
• Punainen Kiukku on lyhyt, mutta kun se syttyy vihaksi, liekit nousevat sen päästä
• Sininen Suru on pyöreä, hiljaisella matalalla äänellä puhuva, epävarma itsestään
• Violetti, pitkä ja laiha Pelko suurine silmineen on koko ajan valppaana, ja vähän ihailee ahdistusta.
• Vihreä Inho on teräväkielinen ja kulmikas, omasta mielestään aina oikeassa.
• Oranssi Ahdistus tärisee suu irvistyksessä, varmana että jotain pian tapahtuu.
• Vaaleanpunainen suuri ja pyöreä Nolous yrittää punastuneena piiloutua hupparinsa huppuun.
• Siniharmaa Tylsyys (Ennui, VoiVoi, "ihan sama") on veltto kuin keitetty spaghetti, sitä ei voisi vähempää kiinnostaa.
• Turkoosi Kateus on pieni, vaikka haluaisi olla suuri. Sen suuret silmät näkevät kaikkea muilla olevaa, jota itseltä puuttuu.

Nuoruusikäisen keskeinen kehitystehtävä on vahvistaa ystävyyssuhteita ja vähitellen irrottautua vanhemmista. Niinpä murrosikäisen Rileyn mielen sopukoissa sijaitseva ystävyyssaareke kasvaa ja perhesaareke kutistuu. Riley kertoo entistä vähemmän asioistaan vanhemmilleen ja tasapainoilee vanhojen ja uusien ystävien välillä. Hän joutuu tekemään valintoja; säilyttääkö tärkeät vanhat ystävät Bree ja Grace vai hylätäkö heidät mahdollisten uusien ystävien kautta tarjolla olevan sosiaalisen aseman vuoksi? Riley ihailee itseään vanhempaa Valentinaa ja pyrkii tämän suosioon.

Kasvun ja kehityksen aikaisiin kaikkiin kokemuksiin liittyvistä tunnemuistoista syntyy itseen ja toisiin liittyviä uskomuksia. Yhteen kietoutuvat uskomukset muodostavat kirkkaita säikeitä, joiden kokonaisuudesta rakentuu minäkuva. Ilo ja ahdistus kamppailevat johtajan tehtävästä Rileyn mielessä ja siten myös hänen minäkuvansa sävystä. Ilo haluaisi säilyttää kaiken ennallaan, mutta mahdolliset tulevaisuuden vaarat ja epäonnistumiset näkevä ahdistus haluaa saada Rileyn tiedostamaan, huolestumaan ja varautumaan niihin. Ilon ja ahdistuksen yritykset estää toistensa pyrkimykset näyttäytyvät Rileyn heittelehtivinä tunteina ja itsetunnon suurina vaihteluina. Ilon ollessa vahvoilla Riley uskoo itseensä ja ahdistuksen voimistuessa hänen epävarmuutensa lisääntyy. Epätoivoisesti tunnekonsolin ohjaimiin tarttunut ahdistus kasvaa hallitsemattomaksi pyörteeksi, jossa sen toiminta lopulta lamaantuu. Vasta kun Ilo voi luopua minäkuvasta "Olen hyvä ihminen" ja ahdistus minäkuvasta "En ole riittävä", erilaiset uskomukset integroituvat ja Rileyn uusi realistinen minäkuva sisältää sekä hyviä että ristiriitaisia uskomuksia itsestä.

Monin tavoin mielen sisäistä maailmaa jokaiselle ymmärrettäväksi tekevät Inside Out -elokuvat jättävät psykoterapeutin mieleen muutaman kysymyksen. Miksi ja minkälaisen prosessin tuloksena Rileyn komentokeskukseen on valittu juuri nämä tunteet? Kolme suurta, häpeä, syyllisyys ja rakkaus jäävät puuttumaan joukosta. Häpeä syntyy jo varhain lapsen vastavuoroisuuden toteutumattomuuden kokemuksissa. Syyllisyys liittyy kykyyn ymmärtää oma osuutensa asioihin ja kykyyn tunnistaa tehneensä jotakin väärää. Molempien tunteiden hetkiä elokuvissa nähdään. Kuitenkin Suru ottaa kantaakseen syyllisyyttä, Nolous häpeää. Pelkäsivätkö tekijät näiden tunteiden olevan liian rankkoja lapsikatsojille? Murrosiässä heräävät myös eroottiset jännitteet, ajatukset ja kokemusmaailma sekä nuoren ensi askeleet perheen ulkopuolelle kohdistuviin ihastuksiin ja rakkauden tunteisiin. Tyrmässä torjuttujen tunteiden joukossa on Rileyn aiemmin ihailema videopelihahmo Lance Slashblade. Ihastuksen kohteet ovat siirtyneet bändiin, jonka Riley kuitenkin jo itseään vanhempien kavereiden seurassa kokee liian lapselliseksi. Elokuvan lopussa päämajassa olevat tunteet toteavat kaikkia tarvittavan ja heidän kaikkien rakastavan Rileytä juuri sellaisena kuin hän on. Mutta missä on Rileyn rakkaus ja heräävät eroottiset tunteet? Mahdollistuvatko ne nyt kun kaikki erilaiset tunteet sallivat toisensa? Kenties ne tulevat tarkasteltaviksi seuraavassa Inside Out- osassa!

Sanna Aavaluoma

Lähteet:

Rooleissa:

• Riley Kaitlyn Dias, Kensington Tallman - Seera Alexander

• Ilo Amy Poehler - Minka Kuustonen

• Pelko Tony Hale, - Kari Ketonen

• Kiukku Lewis Black - Turkka Mastomäki

• Inho Mindy Kaling, Liza Lapira - Pamela Tola

• Suru Phyllis Smith - Tiina Weckström

• Ahdistus Maya Hawke - Hanna Mönkäre

• Kateus Ayo Edebiri - Heljä Heikkinen

• Nolous Paul Walter Hauser - Petrus Kähkönen

• Ennui Adéle Exarchopoulos - Linnea Leino

• Nostalgia June Squibb - Carla Rindell