Jotain häikkää

Seksuaalisista ongelmista on monesti vaikeampaa puhua, kuin muista ongelmista. Seksuaalisten tarpeiden intiimiys lisää psyykkistä haavoittuvuutta, häpeää ja suhteessa satutetuksi tulemisen riskiä tai pelkoa tilanteissa, joissa kaikki ei suju toivotulla tavalla. Elokuvissa, lehdissä ja sosiaalisessa mediassa oleva kuva seksuaalisuudesta ei myöskään aina ole aivan realistinen. Ne lisäävät paineita ja vääristävät mielikuvia normaalin ja tavallisen seksin määrästä ja laadusta. Seksuaalisesta ongelmasta puhutaan silloin, kun jokin muuttuu seksuaalielämää häiritseväksi. Parin on haasteellista itse löytää syitä siihen, mistä suhteessa tai seksissä kiikastaa. Kummallakin voi olla erilainen käsitys ongelmien aiheuttajasta tai syystä. Se, mistä ollaan samaa mieltä, on se, että suhteessa tai seksissä on jotain häikkää. Seksuaalisten ongelmien moninaisten syiden vuoksi niiden selvittämiseenkin tarvitaan usein moniammatillista lähestymistä. Kun erilaisia vesi-, viemäri-, sähkö-, tai kaapeliongelmia lähdetään korjaamaan, koko katu pinnoitteineen on avattava. Varsinaisen hankaluutta aiheuttavan elementin korjaaminen tai uudeksi vaihtaminen ei onnistu menemättä sen syviin sijoituskerroksiin maassa. Silloin myös koko katukuva muuttuu. Käynnissä oleva korjaustyö häiritsee ja vaikeuttaa, sen jatkumista on vaikea sietää. Samoin voi olla seksuaalisten ongelmien kohdalla, vastaus voi löytyä elimellisistä, psykologisista tai suhteessa olevista kerroksista. Joskus nämä kaikki tasot ovat mukana. Joskus yhteen tasoon kajoaminen häiritsee tai vaurioittaa toista. Miten voimme hahmottaa mistä ongelmissa on kyse?

Seksuaalisia ongelmia luokitellaan monin eri tavoin. Syitä voidaan jakaa lääketieteellisiin, anatomisiin, fysiologisiin tai psyykkisiin luokkiin. Jakoa voidaan tehdä myös sukupuolen mukaan miesten ja naisten ongelmiin tai suhteen dynamiikkaan liittyviksi. Psykiatriset luokitukset poikkeavat seksuaaliterapian käyttämistä luokituksista. Seksuaalista ongelmaa voidaan myös tarkastella suhteessa aikaan, olosuhteisiin tai henkilöihin. Kun häiriö on ollut olemassa henkilön koko elämän ajan, sitä kutsutaan luonteeltaan primaariksi. Sekundaarinen häiriö on ilmaantunut jossakin elämän vaiheessa, jolloin henkilöllä on kokemuksia myös ajasta ennen häiriötä. Jokin on altistanut ongelmalle, jokin on saanut sen kehittymään, jokin ylläpitää sitä. Yleistynyt häiriö ilmenee kaikissa olosuhteissa, kaikkien kumppaneiden kanssa, kun taas tilannekohtainen häiriö liittyy johonkin tiettyyn asiayhteyteen tai ilmenee nykyisessä suhteessa, vaikka aiemmissa suhteissa sitä ei ole ollut. Kumppaneiden henkilökohtaiset psyykkiset kasvuprosessit heijastuvat suhteen laatuun ja seksuaalisuuden ilmaisemiseen, ilmentämiseen ja toteutumiseen suhteessa.

Seksuaalisten ongelmien ja häiriöiden taustalla voi olla ruumiillisia, psykologisia tai psykiatrisia ongelmia. Ihmisen seksuaalisuuteen vaikuttavat myös muut ruumiinosat kuin sukuelimet. Häiriöt aivokuoren aivojen limbisen systeemin, hermoston, tai hormoneja tuottavan umpieritysjärjestelmän toiminnassa voivat merkittävästi vaikuttaa siihen, miten ihminen kokee seksuaalisuuttaan. Mitkä tahansa fyysiset sairaudet ja vammat rajoituksineen ja kipuineen voivat heikentää libidoa ja vaurioittaa seksuaalista toimintakykyä. Vaikeat sairaudet muuttavat myös parisuhteen dynamiikkaa. Sairauden aiheuttama tarvitsevuus tai rajoitukset herättävät monenlaisia tunteita. Erityisesti pitkäaikaissairaudet aiheuttavat haasteita myös itsekokemukselle ja itsetunnolle, jotka puolestaan vaikuttavat seksuaalisuuteen. Sydän- ja verisuonisairaudet tai diabetes heikentävät verenkiertoa ja siten voivat aiheuttaa miehellä erektiovaikeuksia. Genitaalialueen kirurgiset hoidot muuttavat anatomiaa, fysiologiaa ja kokemusta itsestä seksuaalisena ihmisenä. Syöpäsairauksien fyysisesti koettelevat hoidot, mutta myös monien muiden somaattisten sairauksien vaatimat säännölliset lääkitykset vaikuttavat elimistön kokonaistoimintaan. Monilla psyykelääkkeillä on seksuaalisuuteen kielteisesti vaikuttavia sivuvaikutuksia.

Naisilla tavallisimpia ongelmia ovat seksuaalisen halun, kiihottumisen, tai laukeamisen vaikeudet, yhdyntäkivut ja seksiin liittyvät pelot. Miesten tavallisimmat ongelmat liittyvät erektion saamisen tai ylläpitämisen vaikeuksiin, liian aikaiseen tai viivästyneeseen siemensyöksyyn, haluttomuuteen, kipuihin tai pelkoihin. Miehillä kiihottumisen ongelmat näyttäytyvät koetun mielihyvän puutteena tai erektio-ongelmina. Naisilla ne näyttäytyvät mielihyvän, kostumisen ja kudosten laajenemisen puuttumisena. Herkkä siemensyöksy vaikeuttaa seksistä nauttimista. Naisella yhdyntäkivut voivat vaikeuttaa tai estää seksuaalisen nautinnon kokonaan. Suhteessa syntyviä ongelmia ovat erot seksuaalisessa halussa, seksistä puhumisen vaikeudet ja suhteessa olevat muut haasteet, jotka purkautuvat seksuaalisina ongelmina.

Seksuaalisten häiriöiden psykologiset aiheuttajat liittyvät tunteisiin, joista seuraa kielteisyyttä seksuaalisuutta kohtaan. Näitä tunteita ovat esimerkiksi pelko, ahdistus, häpeä ja syyllisyys. Tapahtuman ajankohdasta riippumatta seksuaaliset traumat ylläpitävät pelkotiloja, estävät toiseen luottamista ja vaikeuttavat omien rajojen kuuntelemista ja kunnioittamista. Monet parisuhteen dynamiikassa olevat tekijät, kuten toisen huomioiminen, vallankäyttö, erillisyys ja erilaisten suhteessa heräävien ahdistusten sietokyky purkautuvat seksuaalisuutta vapauttavasti tai rajoittavasti. Perinteisesti psykoanalyyttisessa ajattelussa seksuaaliset ongelmat on nähty piilossa olevan psykopatologian manifestoitumisena ja siten hoidon tapahtuvan persoonallisuuden tiedostamattomien konfliktien ratkaisun myötä. David Sharffin (1982) mukaan kypsyys seksuaaliseen suhteeseen perustuu tasapainoon, joka vallitsee yksilön omaa ruumistaan kohtaan olevan kiinnostuksen, sisäisten objektisuhteiden ja ulkoisten ihmissuhteiden välillä. Nämä rakentuvat varhaisissa kiintymyssuhteissa ja kehittyvät oidipaalikehityksen aikana ja muovautuvat koko elämän ajan. Seksissä yksilöiden tietoiset ja tiedostamattomat ajatukset, tunteet ja toiminnot kohtaavat, ja niissä heidän kykynsä seksuaalisuuteen yhdistyvät. Kummankin puolison lapsuudessa ja elämänhistoriassa voi olla ongelmille altistavia tekijöitä, jotka näyttäytyvät vasta vuosikymmenten jälkeen. Parisuhteen aikaiset elämäntapahtumat ja suhteen vaiheet muodostuvat ongelman laukaisevaksi tekijäksi. Suhdedynamiikassa on tekijöitä, jotka ylläpitävät ongelman säilymistä. Mielenkiintoista on myös tunnistaa se, milloin ja miten ongelma alkaa purkautua ja menettää otettaan parista.

Se, mikä koetaan ongelmaksi ei aina ole pelkästään sitä. Haluttomuus tuottaa toki pettymystä ja turhautumista suhteessa, mutta sen alle voi kätkeytyä tarvetta ilmaista omia rajoja, tarvetta uudenlaiseen eriytymiseen tai puolison muuttuminen mielessä edustamaan omaa masentunutta vanhempaa. Kuoleman pelko, syvä yksinäisyyden kokemus tai pelko hylätyksi tulemisesta voivat seksualisoitua ja purkautua korostuneena haluna ja aiheuttaa suhteessa ahdistusta ja välttelyä. Kumppanin kanssa toteutuvassa vuorovaikutuksessa aktivoituva viha ja katkeruus purkautuvat häneen, vaikka niiden todellinen aiheuttaja olisikin aivan toisaalla. Näiden seksuaalisuudessa näkyvien ongelmien varjossa piilevien viestien yhdessä ymmärtäminen ja kohtaaminen parantaa suhteen tulevaisuutta, lisää puolisoiden välistä luottamusta, kunnioitusta ja arvostusta toinen toisiaan kohtaan. Silloin voidaan tarttua oikeaan ongelmaan eikä tarvitse kasata kaikkia mahdollisia varoitusmerkkejä suhteen tyydyttävälle  tielle. 

Sanna Aavaluoma