Kohtauksia eräästä avioliitosta

Ingmar Bergmanin elokuva Kohtauksia eräästä avioliitosta on kuvaus parisuhdedynamiikasta, jossa puolisot eivät kykene elämään yhdessä, mutta eivät selviä ilman toisiaankaan. Saavuttamattomana toinen on kaivattu ja täydellinen. Yhdessä olon myötä heräävät ristiriidat muuttavat toisen sietämättömäksi. New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan kaikkien aikojen 1000 parhaan elokuvan joukkoon vuonna 2004 ja BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen sadan parhaan ei- englanninkielisen elokuvan joukkoon vuonna 2018.

42-vuotias Johan ja 35-vuotias Marianne olleet naimisissa 10 vuotta. Heillä on kaksi tytärtä, Karin ja Eva. Kummankin lähtöperhe oli varakas, isät olivat korkeasti koulutettuja ja äidit hoitivat kotia ja lapsia. Kun Johan ja Marianne tutustuivat, he eivät olleet kiinnostuneita toisistaan. 19-vuotias Marianne oli naimisissa ja raskaana. Marianne piti laulajan kanssa seurustelevaa Johania ylimielisenä. Mariannen lapsi kuoli synnytyksessä ja hän erosi lapsen isästä. Laulaja oli jättänyt Johanin. Molemmat olivat yksinäisiä ja hämmentyneitä eikä itsenäinen elämä ollut vaihtoehto kummallekaan. Mariannen ehdotuksesta heistä tuli pari. Emme olleet rakastavaisia vaan kaksi surevaa, toteaa Marianne. Surun ja hylätyksi tulemisen pelosta ja erimielisyyksien välttämisestä tuli perusta ja tiedostamaton sopimus parisuhteelle. Kaikki sujui niin kauan kuin tämä asetelma sopi molemmille. Vääjäämätön tarve eriytymiselle saa kuitenkin tasapainon romahtamaan eikä entinen voi jatkua.

Elokuva alkaa Johanin ja Mariannen kotona heistä tehtävästä lehtihaastattelusta ja paljastaa keskeisen parin välisen dynamiikan. Kun toimittaja pyytää paria luonnehtimaan itseään, Johan pudottelee estottomasti ja hymyillen suuren joukon itseään imartelevia määritelmiä: Olen älykäs, nuorekas, menestyvä, tasapainoinen, seksikäs, sivistynyt, erinomainen seuranpitäjä, toverillinen, hyvä perheenisä, poika ja puoliso, velaton veronmaksaja ja suurenmoinen rakastaja. Marianne puolestaan hämmentyy eikä osaa sanoa itsestään muuta kuin olevansa naimisissa Johanin kanssa, kahden tyttären äiti ja pitävänsä kovasti miehestään. Pari jatkaa kuin yhdestä suusta: Olemme sietämättömän onnellisia, meitä pidetään ihanneparina. Ymmärrämme, että tällaisessa elämässä on vaaransa – ongelmattomuus on joidenkin mielestä ongelma. Riitta Hyrck on avannut Herbert Rosenfeldtin ajattelua ohut- ja paksunahkaisesta narsismista kirjassaan Haavoittunut itsetunto. Teorian mukaan paksunahkainen narsisti ei tunnista omia tunteitaan eikä ole kiinnostunut tunteisiin liittyvistä asioista. Ohutnahkaisen narsistin itsetunto on vaurioitunut, hän kokee olevansa muita huonompi ja häpeää itseään. Molempien maailma on mustavalkoinen, hyvä ja paha pidetään toisistaan erillisenä ja itselle vaikeat ominaisuudet ja tunnetilat projisoidaan itsen ulkopuolelle. (Hyrck 2006).

Toinen elokuvan teemoista on todellisten tunteiden piilottaminen, vaikeista asioista vaikeneminen sekä paineiden kasvaessa sietämättömän purkautuminen sadistisina sanoina ja tekoina. Se tapahtuu ensin ystävien välillä, mutta Johanin ja Mariannen läsnä ollessa. Illanvietto ystäväpariskunnan, Katariinan ja Peterin kanssa on karmiva. Johan lukee illallispöydässä ääneen heistä tehdyn haastattelun. Peter toteaa sarkastisesti heidän nyt olevan onnellisen katon alla, jonne ei sovi jättää emotionaalisia paskakikkareita. Illanvieton edetessä ja humalatilan noustessa Katariina ja Peter alkavat puida tulevaa avioeroaan. Peter kuvailee heidät kahdeksi lapseksi – Katariina on kaatunut ja itkee kun kukaan ei lohduta, hän itkee, koska Katariina ei pysty rakastamaan häntä, vaikka hän on tälle ilkeä ja inhottava. Katariina katsoo miestään halveksivasti, sanoo tämän olevan fyysisesti ällöttävä ja kykenemätön seksiin muiden kuin hänen kanssaan – itsellään hänellä on muita miehiä. Peter nimittelee Johania ja Mariannea rusetein koristelluiksi marsipaaniporsaiksi.

Johanin mielestä elinikäinen avioliiton sijaan pareilla pitäisi olla määräaikaissopimuksia suhteestaan. Mariannen mielestä ystävillä on vaikeaa, koska he eivät puhu samaa kieltä, toisin kuin he. Mariannelle ja Johanille sama kieli merkitsee samaa mieltä olemista. Erillisyys ja omat ajatukset ovat uhkaavia. Sekä Johan että Marianne ovat kiinni vanhemmissaan. Heidät on kasvatettu miellyttämään ja toteuttamaan vanhempien toiveita ja unelmia. Mariannen yritys irrottautua viikoittaisesta sunnuntailounaasta vanhempiensa luona epäonnistuu. Pettymyksen tuottamisen vaikeuden tultua pintaan Marianne kysyy Johanilta mitä tapahtuisi, jos he alkaisivat pettää toisiaan. Johan vastaa siinä tapauksessa tappavansa Mariannen. Asia ohitetaan ja elämää jatketaan entiseen tapaan.

Ohut- ja paksunahkaiset puolisot täydentävät toisiaan, kunnes ohutnahkainen alkaa vahvistua ja irrottautua dynamiikasta, jossa on voinut kokea olemassaolon oikeuden vain toisen kautta. Kun Marianne avioerojuristina saa asiakkaakseen naisen, joka haluaa erota 20 vuotta kestäneestä rakkaudettomasta liitosta, Marianne alkaa pohtia omaa todellisuuttaan. Kotona seuraa vaikea keskustelu Johanin kanssa seksuaalisen intohimon katoamisesta. Marianne ehdottaa Johanille rakastajattaren hankkimista, mikäli tämä ei ole tyytyväinen heidän liittoonsa.

Eräänä iltana Johan tulee kotiin ja ilmoittaa olevansa rakastunut ja lähtevänsä seuraavana aamuna Pariisiin uuden rakkautensa, 23-vuotiaan Paulan kanssa ainakin puoleksi vuodeksi. Hän kertoo jo neljän vuoden ajan halunneensa jättää perheensä. Marianne anelee Johania jäämään, haluaa rakastella vanhan ystävyyden vuoksi ja haluaa kuulla Paulasta. Aamulla ennen Johanin lähtöä pari keskustelee tyynen rauhallisesti konkreettisten asioiden hoitamisesta. Narsismista kärsivillä hyvät ja pahat objektit eivät yhdisty. Pahan pelätään tuhoavan hyvän, ja idealisoitu sisäinen objekti pyritään pitämään pakonomaisesti täydellisenä ja virheettömänä. Ohutnahkainen sijoittaa idealisoidun objektin toiseen ihmiseen ja jää tähän takertuvalla tavalla kiinni. Paksunahkainen puolestaan on samaistunut idealisoituun, hän pitää itseään täydellisen hyvänä. (Hyrck 2006).Johan tulee Mariannen luo, kun Paula on matkoilla. Marianne kertoo yhä ajattelevansa Johania päivittäin, mutta ehdottaa avioeroa. Marianne on alkanut käydä psykiatrilla ja kirjoittaa ajatuksistaan ja tunteistaan. Johan pyytää kuulla Mariannen ajatuksia, mutta nukahtaa saman tien. Marianne kieltää loukkaantumisensa, mutta pyytää Johania poistumaan.

Pari tapaa Johanin työhuoneessa avioeropaperien läpikäymiseksi ja siemailevat konjakkia. Marianne alkaa vietellä Johania. Tietoisuus yövartijan läsnäolosta rakennuksessa kiihottaa kumpaakin. Marianne toteaa, että tämä pääsisi mukaan kimppaan, koska he ovat niin vapaamielisiä. Pari päättää juoda ja rakastella koko yön ennen eropaperien lähettämistä. Realiteeteista puhuminen saa kuitenkin ristiriitaiset tunteet nousemaan ja konjakkipullon tyhjenemisen myötä katoaa myös kyky hillitä niitä. Marianne sanoo halunneensa maata Johanin kanssa vain tietääkseen onko hänellä vielä tunteita miestä kohtaan. Hän kokee vihdoin vapautuvansa Johanista ja ymmärtää nyt huomioineensa tätä liikaa, se tappoi heidän rakkautensa. Johan sanoo vihaavansa Mariannea ja kokee tämän käyttäneen seksiä vallan välineenä. Seuraavassa hetkessä Johan paljastaa olevansa kyllästynyt Paulaan ja haluavansa palata kotiin. Mariannen päätös lähteä syöksee haavoittuneisuutensa paljastaneen Johanin häpeäraivoon ja väkivaltaiseksi. Pahoinpitelyn jälkeen Johan pyytää anteeksi ja pari allekirjoittaa eropaperit.

Kolmen vuoden kuluttua sekä Johanilla että Mariannella on uudet puolisot. Kun puolisot ovat samaan aikaan matkoilla, Marianne ja Johan lähtevät viettämään yhteistä mökkiviikonloppua. Marianne kertoo seksuaalisesta vapautumisestaan uuden puolisonsa kanssa, mutta tulleensa nöyryytetyksi miehen useilla naissuhteilla. Kumpikin erikseen ja yhdessä jatkaa elämää, jossa tyydytys on mahdollista arjen jakamisesta irrotettuna. Heidän todellisuutensa on erilainen. Marianne toteaa surevansa sitä, ettei koskaan rakastanut ketään, eikä kukaan rakastanut häntä. Johan kokee rakastavansa Mariannea epätäydellisellä ja itsekkäällä tavallaan ja tämän rakastavan häntä omalla puuhakkaalla tavallaan. He eivät enää puhu samaa kieltä, mutta eivät vielä kykene kuulemaan toistensa kokemusta.

Sanna Aavauoma

Rooleissa:

• Marianne Liv - Ullmann

• Johan - Erland Josephson

• Katarina - Bibi Andersson

• Peter - Jan Malmsjö

Lähteet

Hyrck Riitta (2006). Ohut- ja paksunahkainen narsisti. Psykoterapia 2006, 25(1), 3-32.