Matkalaukkuja makuuhuoneessa

Elämä on suuri matka, joka sisältää monenlaisia kokemuksia. Toisinaan on tärkeää löytää perille suorinta tietä tiettyyn paikkaan, joskus on mukava antautua seikkailuun. Matkalla selviytymiseen tarvitsemme karttoja, joiden avulla suunnistaa. Matkavarusteita varten tarvitsemme laukkuja. Matkan varrella on erilaisia pysähdyspaikkoja, joista joihinkin haluaa jäädä lepäämään, joistakin haluaisi pois välittömästi, joskus olosuhteiden pakosta on pakko jäädä pidemmäksi aikaa kuin haluaisikaan. Silloin voivat matkaeväät ehtyä. Matkalla kertyy myös monenlaista mukaan otettavaksi. Jos matkalaukku on liian täyteen pakattu, sen lukot voivat pettää ja sisältö levähtää kaikkien nähtäväksi.

Ihmisen kehittyminen omaksi itsekseen on tulosta valtavasta määrästä kannatelluksi tulemisen tai tulematta jäämisen kokemuksia, tunteiden peilatuksi tuloa tai peilaamatta jäämistä, elämän varhaisista ja myöhemmistä ihmissuhteista, sekä kaikille näille annetuista merkityksistä ja niihin liittyvistä ajatuksista. Kaikki nämä heijastuvat suhteisiimme toisten ihmisten kanssa, niin arkitilanteissa tuntemattomien kanssa, kuin intiimeissä seksuaalisissa suhteissamme. Varhaisen rakentumisen myötä saamamme hyvä on sulautunut osaksi itseämme, sitä ei tarvitse erikseen kantaa. Oikeastaan se toimii kantovoimanamme raskaammille kokemuksille. Miten nämä kokemukset avautuvat tarkasteltavaksi yksilöterapiassa, paripsykoterapiassa tai psykoseksuaaliterapiassa? Minkälaisia "ymmärryksen karttoja" työskentely terapeutilta edellyttää, kun lähtökohtana on yksilön oma psykoterapia tai paripsykoterapia? Seksuaalisten kysymysten maastot voivat molemmissa avautua kuljettaviksi. On myös mahdollista, että ne tulevat ohitetuiksi. Miten asetelma muuttuu, kun terapiaan tulosyy on seksuaalinen ongelma?

Psykoanalyyttisen psykoterapian ytimessä on pyrkimys ymmärtää menneisyyden merkitystä ja vaikutusta ihmisen tämän päivän arkitodellisuuteen ja siihen, mitä hänen ihmissuhteissaan tapahtuu. Toinen psykoterapian kulkua vahvasti ohjaava tekijä on pyrkimys tavoittaa ja ymmärtää mielen tiedostamatonta maailmaa. Tärkeää on myös luottamus siihen, että sisäistetyt ihmissuhdekokemuksemme tulevat automaattisesti näkyviin tavoissamme olla vuorovaikutuksessa toistemme kanssa ja siinä, miten toimimme arjessamme ja kaikissa ihmissuhteissamme. Kokemuksemme, uskomuksemme, toiveemme ja pelkomme alkavat siis elää myös suhteessa psykoterapeuttiin. Näiden ajatusten yhdistelmä merkitsee käytännössä sitä, että kahdenkeskisissä terapiasuhteissa psykoterapeutti ei välttämättä haastattele systemaattisesti ja yksityiskohtaisesti potilaan elämänkulkuun liittyviä tapahtumia, ne alkavat avautua ja elää psykoterapiaprosessissa vähitellen.

Psykoanalyyttisessa paripsykoterapiassa terapiaan tulee kaksi ihmistä ja heidän suhteensa. Silloin edellä kuvattu, yksilöpsykoterapiassa toimiva asetelma ei riitä luomaan parin kannalta riittävää turvaa ja kannattelevuutta, joka auttaa heitä luottamaan siihen, että oma tarina saa tilaa ja tulee kuulluksi puhumattakaan siitä, että pystyisi kuuntelemaan myös puolison kokemusta. Psykoanalyyttinen paripsykoterapia alkaakin arviointijaksolla, jonka aikana kartoitetaan kummankin perhetaustat ja suhdekokemukset. Tämän alkuarvion aikana pyritään yhdessä parin kanssa hahmottamaan ja ymmärtämään kummankin sisäistä paria, kokemuksia siitä, mitä parisuhteessa eläminen on, ja uskomuksia siitä, mitä sen tulisi olla. Lisäksi tavoitteena on yhdessä ymmärtää miten nämä kaksi yksilöä ovat valinneet toisensa puolisoikseen, miten heidän sisäiset parinsa keskustelevat keskenään ja minkälainen tiedostamaton sopimus heillä on ollut suhteessa olosta ja yhteiselämästä. Tämän ymmärryksen hahmottuessa molemmat voivat vähitellen ymmärtää sitä, miten terapiaan tuonut kipu palvelee heitä kumpaakin, miten he tämän hetkisessä kriisissään ovat pyrkineet kohti jotakin uutta ja parempaa suhteessa oloa ja miksi nuo kummankin henkilökohtaisista kasvutarpeista nousevat pyrkimykset samalla herättävät toisessa suuren vastustuksen ja pelon. Paripsykoterapiaan tulevilla pareilla on toisinaan muista ongelmista huolimatta toimiva seksuaalinen suhde. Toiset eivät psykoterapiassa puhu lainkaan suhteensa seksuaalisuudesta ja siinä olevista ongelmista spontaanisti. Silloin ne voivat jäädä pitkänkin psykoterapian aikana melko vähäisen työskentelyn kohteeksi, ellei psykoterapeutti aktiivisesti linkitä parin kysymyksiä ja haasteita seksuaalisuuteen. Joskus psykoterapiaprosessin edetessä seksuaaliset haasteet tulevat esiin tai aktivoituvat. Pidempään jatkuneessa paripsykoterapiaprosessissa tapahtunut suhteen vahvistuminen kannattelee myös seksuaalisten ongelmien työstämistä.

Psykoseksuaaliterapiassa tavoitteellisen työskentelyn alkamiseksi edellisten tekijöiden lisäksi tulee rakentua yhteinen ymmärrys siitä, onko parin seksuaalisuuden alueella ilmenevällä ongelmalla fysiologinen syy vai tiivistyykö siinä dynamiikat puolisoiden perhe-, kasvu- ja suhdehistoriasta, parisuhteen historiasta ja tapahtumista sekä tämän hetken elämäntilanteesta. Joskus kyse on näistä kaikista. Psykoseksuaalinen diagnoosi ja hoitosuunnitelma rakentuvat seksuaalisen ongelman kehittymiseen liittyvien altistavien, ongelman laukaisseiden ja sitä ylläpitävien tekijöiden yhteisestä kudelmasta. Näiden asioiden selvittäminen edellyttää psykoseksuaaliterapeutilta seksuaalisuutta koskevan tiedon lisäksi rohkeutta ja kykyä luoda turvallinen keskustelutila, jossa hyvinkin konkreettisella tasolla keskustellaan parin välisestä fyysisyydestä, seksuaalisuudesta ja seksistä. Ongelmalle altistavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi kasvuperheessä koettu seksuaalisuutta kohtaan koettu kielteisyys, tiedon puute, vääristyneet käsitykset, vaikeat perhesuhteet, lapsuuden psyykkiset tai fyysiset traumakokemukset, psyykkisten kasvuhaasteiden toteutumisessa olleet vakavat esteet ja niistä seuranneet psyykkiset ongelmat, sairaudet ja lääkitykset. Ongelman laukaiseva tekijävoi olla esimerkiksi suhteeseen sitoutumisen aiheuttama ahdistus, lapsen syntymä / synnytys, sairastuminen, sisäisen kasvuprosessin itsessä aktivoituminen (lisääntynyt halu erillisyyteen, oman vihan tunnistaminen), läheisen kuolema tai ulkopuolinen suhde. Joskus erityistä laukaisevaa tekijää ei ole vaan pari havahtuu vallitsevaan tilanteeseen. Ongelmaa ylläpitävät tekijät voivat olla fyysisen ongelman selvittämättömyys tai hoitamattomuus, käytössä oleva lääkitys, vaikeus keskustella avoimesti, vaikeus hyväksyä ja kunnioittaa toisen tarpeita, loukkaantuminen tai vihaisuus, läheisyyden pelko, menetetty luottamus, hylätyksi tulemisen pelko, vaativuus, kontrollointi tai tunteiden säätelyn vaikeudet.

Arviointijakso toteutuu yhteisten ja yksilöllisten terapiatuntien yhdistelmänä. Yhteisissä tapaamisissa keskitytään paripsykoterapian arviointijakson sisältöjen lisäksi erityisesti kummankin kasvuperheen tunteiden, läheisyyden ja seksuaalisuuden ilmaisutapoihin ja niihin liittyvään ilmapiiriin sekä kummankin parisuhdehistoriaan. Yksilötapaamisissa molemmat puolisot saavat tilan tunnistaa oman psykoseksuaalisen kasvun ja kehityksen merkittäviä kohtia ja seksuaalisten kokemusten historiaa. Oman seksuaalisen kasvutarinan hahmottaminen ja siinä tapahtuneiden asioiden merkityksen oivaltaminen ovat asioita, joita on kenties tärkeää sulatella itsekseen ennen niiden jakamista puolisolle. Puolisoiden ei myöskään tarvitse tietää kaikkia yksityiskohtia toistensa menneisyydestä. Terapeutin kysymykset voivat myös mahdollistaa tietoiseksi tulemisen asioista, joista häpeä on aiemmin saanut vaikenemaan. Yksilötapaamisissa voi nousta esiin asioita, joita puolisot itse kokevat tärkeäksi kertoa toisilleen, tai terapeutti voi tunnistaa parisuhteen kannalta merkittäviä asioita ja rohkaista ottamaan niitä puheeksi tulevilla yhteisillä terapiatunneilla. Yksilötapaamisten jälkeen käydään yhteinen keskustelu esiin nousseista tiedoista, oivalluksista ja kysymyksistä. Terapeutti esittää oman ajatuksensa siitä, mistä parin ongelmassa on kyse. Tavoitteena on löytää yhteinen hahmo sille, miten kummankin perhe- ja suhdehistoria on alkanut elää uudelleen tässä suhteessa, mikä tai mitkä tapahtumat tässä suhteessa ovat laukaisseet ongelman esille tulon ja millä tavoin kummankin uskomukset, pelot, reagointitavat, käytös ja tunneilmaisut sekä suhteen dynamiikka ylläpitävät ongelmaa. Näin kääntyvälle uudelle karttalehdelle hahmottuu koordinaatit kulkusuunnasta ja toivotusta reitistä. Edessä olevaan matkaan voi nivoutua psykoseksuaaliterapiatunneilla tapahtuvan parisuhteen tiedostamattoman dynamiikan yhdessä tutkimisen lisäksi erikoislääkärin konsultaatioita tai tutkimuksia, asteittain eteneviä aistiherkkyys- ja hellyysharjoituksia, fyysisiä harjoituksia tai tunnetyöskentelyä. Kotona tehtävien harjoitusten herättämistä tunteista ja ajatuksista keskustellaan terapiatunneilla.

Jokainen pari on ainutkertainen. Puolisoiden henkilökohtaiset maailmat kietoutuvat yhteen heitä palvelevalla tavalla. Siksi myös psykoterapiaprosessista kehkeytyy jokaiselle omanlainen. Yhteistä kaikille hyville prosesseille on se, että niissä mahdollistuu matkalaukkujen sisällön perkaaminen. Arvokkaat asiat säästetään, mutta kaikkea ei välttämättä tarvitse kantaa koko ajan mukana. Likapyykit pestään. Turhat ja tarpeettomiksi käyneet laitetaan kiertoon. Korjaamiskelvottomat heitetään pois. Näin laukut tulevat keveimmiksi kantaa. Kevein kantamuksin tekee mieli lähteä uuteen seikkailuun. 

Sanna Aavaluoma