Memory

Michel Francon elokuva Memory vuodelta 2023 on koskettava kertomus kahden haavoittuneen ihmisen kohtaamisesta ja kahden erilaisen perheen todellisuutta vääristävästä suojautumiskäyttäytymisestä. Memory on kuvaus muistisairauden varhaisesta vaiheesta, seksuaalisen riiston seurauksista, sekä molempien vaikutuksista ihmisen elämään ja moninaisiin muistitoimintoihin. Ennen kaikkea elokuva on voimakas kannanotto ihmisen itsemääräämisoikeuden puolesta.

Elokuvan päähenkilöt, toisilleen entuudestaan vieraat Sylvia ja Saul ovat vanhan koulunsa oppilaille järjestetyssä vuosijuhlassa. Sylvialla kouluaikaan liittyy kivuliaita muistoja. Saulin on vaikea keskittyä suuressa ihmisjoukossa. Molemmilla on juhlassa kiusaantunut olo. Sylvia päättää poistua juhlasta ja Saul lähtee seuraamaan häntä ymmärtämättä itsekään miksi niin toimii. Kenties Saul tunnistaa toisen tilanteessa huonosti voivan ihmisen ja saa siten impulssin, luvan ja mahdollisuuden poistua hänen kanssaan. Sylvia onnistuu pääsemään kotiinsa ja suojautuu usean lukon taakse. Aamun valjetessa Sylvia näkee ikkunasta yön sateessa viettäneen Saulin käpertyneenä ovensa edustalle. Hän löytää Saulin taskusta puhelinnumeron ja pian Saulin veli Isaac saapuu noutamaan veljensä. Hämmentävä episodi on kuitenkin uuden ystävyyden alku. Isaac palkkaa Sylvian Saulin avustajaksi. Kehitysvammaisten päiväkeskuksessa ohjaajana toimiva Sylvia tekee jonkin aikaa kahta työtä ja valitsee lopulta olla Saulin henkilökohtainen avustaja. Sylvia ja Saul ystävystyvät, lähentyvät ja ihastuvat toisiinsa.

Ihmisen muistitoiminnot ovat laaja kokonaisuus tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisen arjessa selviytymiseen, toimintakykyyn ja toimijuuteen. Tapahtumien ja asioiden muistamisen lisäksi niihin kuuluu kyky käsitellä tietoa johdonmukaisesti, tunteiden säätely ja ilmaisu sekä toiminnanohjaus, joka mahdollistaa arkisissa toiminnoissa loogisen etenemisen vaiheesta toiseen. Jo etenevän muistisairauden varhaisessa vaiheessa ihmisen toimintakyky voi vaihdella voimakkaasti ja ennakoimattomasti. Toisinaan selkeä ja omatoiminen Saul muuttuu hämmentyneeksi ja avuttomaksi, eikä aina löydä omaan kotiinsa. Koska hän ei selviydy arjesta yksin, hänen veljensä tyttärensä kanssa on muuttanut asumaan hänen kanssaan. Saulilla on kotonaan monia hänen turvallisuuttaan lisäämään pyrkiviä asioita. Ulko-ovessa olevan muistilapun "Älä mene ulos" tarkoitus on havahduttaa hänet tiedostamaan, ettei ole turvallista lähteä yksin ulkoilemaan. Puhelimen hälytykset muistuttavat lääkkeiden ottamisesta.

Myös traumakokemukset rikkovat ihmisen kykyä selviytyä arkisista tilanteista ja säilyttää sisäinen turvallisuudentunne. Sylvian olemus on jatkuvasti turvaton ja valpas. Hänellä on kotiovessaan monta lukkoa ja hälytysjärjestelmä. Hän pelkää teini-ikäisen tyttärensä Annan puolesta siinä määrin, että rajoittaa tämän ikätasoista elämää ja kaverisuhteita. Sylvia on tekemisissä sisarensa kanssa, mutta on itseään suojellakseen katkaissut välit äitiinsä. Sylvian ollessa lapsi hänen isänsä riisti häntä seksuaalisesti. Äiti tiesi asiasta, mutta kielsi totuuden ja syytti tytärtään valehtelusta. Toistuva seksuaalinen riisto altistaa lapsen ja nuoren seksuaaliselle kaltoinkohtelulle. Myös Sylvia joutui nuoruudessaan raiskatuksi. Ihmisen mieli pyrkii täyttämään muistiaukkoja ja luomaan yhtenäisiä muistikuvia kokemuksista. Koulun juhlassa Sylvian mielessä aktivoituivat kouluaikana tapahtuneet raiskaukset. Saul herätti Sylviassa aiheellisestikin pelkoa lähtiessään mitään sanomatta seuraamaan tätä. Sylvian mielessä koulun juhla, pelko ja Saul yhdistyvät ja hän vakuuttuu Saulin olleen yksi hänet raiskanneista nuorista. Myöhemmin muisto selviää valemuistoksi, sillä Sylvia vaihtoi koulua ennen Saulin sinne oppilaaksi tuloa. Sylvia pyytää syytöstään Saulilta anteeksi ja heidän ystävyytensä alkaa.

Ihmisen psyykkisen kehityksen päämäärä on turvallisen kasvuympäristön turvin syntyvä autonomia ja kypsä riippuvuus toisista ihmisistä. Yhdistettynä nämä kyvyt mahdollistavat ihmisen itsenäisen toiminnan ja kyvyn kääntyä toisen puoleen apua tarvitessaan. Sylvian mahdollisuudet hyvään autonomiaan ja riippuvuuteen on rikottu jo lapsena. Perheen sisällä tapahtuva seksuaalinen riisto on lapsen kannalta monin tavoin tuhoavaa. Kun aikuinen, josta lapsi on riippuvainen, tekee hänelle myös pahaa, lapsen perusluottamus hyvään elämässä tuhoutuu. Sylvia on menettänyt molemmat vanhempansa turvallisina objekteina. Äiti, jolle Sylvia kertoi tapahtuneista, kieltäytyi näkemästä totuutta ja väitti lapsen valehtelevan. Traumatisoineiden tapahtumien seurauksena Sylvia alkoi käyttää alkoholia piinaavan ahdistuksen säätely-yrityksenä. Nyt jo vuosia raittiina ollut Sylvia käy edelleen AA-ryhmissä.

Saul puolestaan vaikuttaa itsetunnoltaan terveeltä mieheltä. Hän hyväksyy sairautensa ja avun tarpeensa sekä pystyy suhtautumaan hämmentäviin tilanteisiin ajoittain huumorilla. Saul vie Sylvian lempiravintolaansa syömään ja vastaa myöntävästi tarjoilijan kysymykseen "tuleeko sinulle se tavallinen?". Sylvian kysyessä mikä hänen tavallinen tilauksensa on, ei Saulilla ole siitä aavistustakaan. Sairastuminen etenevään muistisairauteen merkitsee Saulille vähittäistä autonomiasta luopumista. Sylvian omat traumat, Saulin veljen reaktiot ja kenties pelot siitä, miten Saulin sairaus etenee, saavat Sylvian kuitenkin vetäytymään ja palaamaan entiseen työhönsä. Saul viettää paljon aikaa Sylvian luona. Eräänä päivänä Sylvian ollessa töissä Saul joutuu onnettomuuteen. Isaac vaatii Saulia palamaan kotiin ja palkkaa hänelle ammattihoitajan. Saulin taloudellinen tilanne mahdollistaa kotona asumisen yksityisen hoitajan turvin, mutta palkatulla hoitajalla ei ole hyvää suhdetta Sauliin. Annan tullessa Saulin luo Saul kuiskaa tuskastuneena elämänsä muuttuneen kauheaksi – hän ei saa tehdä itse enää mitään.

Henna Nikumaan tuoreen väitöstutkimuksen mukaan muistisairaan ihmisen autonominen toimijuus muodostuu oikeudellisesta toimintakyvystä, itsemääräämisoikeudesta, oikeudellisesta ennakoinnista, yhdenvertaisuudesta ja kuulumisesta (belonging). Nikumaa toteaa oikeudellisen toimintakyvyn olevan muistisairaan autonomisen toimijuuden kivijalka. Monet olettavat, että muistisairaan omaiset voivat automaattisesti päättä kaikista asioista muistisairaan puolesta. (Nikumaa 2024). Isaacin huoli veljestään Saulista on ymmärrettävää. Hänen huolensa kuitenkin näyttäytyy rajoituksina, jotka estävät Saulin mahdollisuuksia elää, olla ja tehdä asioita haluamallaan tavalla. Koska Saul ei selviydy yksin, Isaac on muuttanut asumaan hänen luokseen. Hän on sulkenut Saulin pankkikortin välttääkseen mahdollista taloudellista vahinkoa. Se kuitenkin merkitsee käytännössä sitä, ettei Saul voi maksaa Sylvian kanssa nauttimaansa ravintolaillallista, vaikka haluaisi. Maksun epäonnistuminen herättää Saulissa häpeää ja avuttomuutta.

Elokuvan musiikkivalinnoista keskeisimmäksi nousee useaan kertaan toistuva Procol Harumin Whiter shade of pale. Juice Leskisen suomennoksessa sen sanat kääntyvät muotoon "Kalpeaakin kalpeempaa". Sairauden tai muun raskaan taakan alla ihmisen sanotaan olevan kuin varjo entisestä itsestään. Myrkyllinen ihmissuhdeverkosto voi entisestään rajoittaa tai vaikeuttaa ihmisen mahdollisuuksia käyttää inhimillistä kapasiteettiaan ja tehdä hänen jo kalvenneesta varjostaan yhä kalpeamman. Elokuvan hahmoista ennakkoluulottomimpia ja rohkeimpia ovat nuoret - Sylvian ja Isaacin tyttäret Anna ja Sara. He astuvat perheittensä ennakkoluulojen kahleiden yläpuolelle, näkevät Sylvian ja Saulin välillä vallitsevan hyvän yhteyden heidän elämäänsä tuoman valon ja toivon ja mahdollistivat sen jatkumisen.

Sanna Aavaluoma

Rooleissa:

• Sylvia - Jessica Chastain

• Olivia - Merritt Wever

• Sylvian äiti Samantha - Jessica Harper

• Anna - Brooke Timber

• Saul - Peter Sarsgaard

• Isaac - Josh Charles

• Sara - Elsie Fisher

Lähteet:

Nikumaa Henna (2024) Muistisairaan ihmisen autonominen toimijuus. Itä-Suomen Yliopisto, Joensuu.