Menneisyys

Asghar Farhadin elokuva Menneisyys vuodelta 2013 on kertomus keskeneräisistä eroista ja niiden vaikutuksista uuteen suhteeseen ja perheiden eri ikäisiin lapsiin. Kun aikuiset kamppailevat itsensä kanssa, eivät voimavarat riitä lasten huomioimiseen. Aikuisten välisissä tunnekuohuissa lapset jäävät sivustaseuraajiksi ja yrittävät sopeutua muuttuviin tilanteisiin. Elokuva avaa näkymän vanhempien käsittelemättömän menneisyyden muuttumisesta lasten tulevaisuudeksi ja aavistuksia siitä, mitä omasta menneisyydestään aikuiset yrittävät ratkaista nykyhetkessä. Menneisyys antaa mahdollisuuden pysähtyä kantanäyn ja sisäisen parin variaatioihin ja kehittymiseen vanhempien suhteen suojassa tai suojattomuudessa.

Pariisin esikaupunkialueella elävä Marie on vielä nuori nainen, mutta hänellä on takanaan monia suhteita ja pettymyksiä. Tällä hetkellä Marien perheen muodostavat hänen ensimmäisestä liitostaan olevat 16-vuotias Lucie ja pikkukoululainen Lea, miesystävä Samir ja tämän hieman Leaa nuorempi poika Fouad. Marie on raskaana ja suunnittelee tulevaisuuttaan Samirin kanssa. Samir on kuitenkin yhä naimisissa. Hänen vaimonsa on sairaalassa koomassa yritettyään itsemurhaa. Marien ja Samirin uusi yhteinen elämä ei ole käynnistynyt toivotusti. Marie on kiintynyt Samirin poikaan, mutta myös menettää herkästi malttinsa tämän kanssa. Uussisarukset Lea ja Fouad ovat tulleet läheisiksi. Lucie ei voi hyväksyä äitinsä uutta liittoa. Marien edellinen aviomies Ahmad lähti parisuhteen katkeamisen jälkeen takaisin kotimaahansa Iraniin neljä vuotta sitten. Nyt Marie on kutsunut Ahmadin Pariisiin avioeron virallistamiseksi. Ahmadin palatessa aktivoituu vanha dynamiikka, jossa Mariesta tulee keinoton, Ahmadista tilanteiden hoitaja. Marien pyynnöstä Ahmadista tulee välittäjä ja yhteyksien rakentaja sekä lasten että aikuisten välisissä ristiriidoissa. Marie pyytää Ahmadia puhumaan Lucien kanssa ja Lucie pyytää häntä puhumaan äitinsä kanssa. Ahmad rauhoittaa kiihtyneessä tilassa olevia lapsia ja entistä vaimoaan, laittaa ruokaa, huoltaa taloa ja viettää aikaa lasten kanssa.

Elokuva on täynnä päähenkilöiden sisäistä kokemusmaailmaa avaavaa symboliikkaa. Useaan otteeseen elokuvassa sataa rankasti, "taivas itkee sadoin pisaroin". Marien ja Samirin uusperheen rakentaminen on vaikeaa. Koti on remontin vallassa. Tärkeät tavarat ovat muovilla suojattuja, mutta samalla peitettyinä. Uutta maalia laitetaan vanhan maalipinnan päälle. Samir maalaa, vaikka on allerginen maalille ja hänen silmänsä turpoavat. Fouad kompastuu maalipurkkiin, jolloin uuteen pintaan tarkoitettu maali kaatuu lattialle. Tuoreessa suhteessa ei toisen historiaa ja taakkoja vielä tunneta. Ahmadin ja Marien ollessa oikeustalolla hakemassa avioeroaan, Samir vastaanottaa Ahmadin lentomatkalla kadonneen, rikkinäisen matkalaukun. Hän joutuu kuittaamaan uuden naisystävänsä entisen miehen mukanaan tuomat tavarat tietämättä mitä laukku pitää sisällään.

Yleisesti vanhemman onnellisuuden ajatellaan merkitsevän automaattisesti myös lapsen onnellisuutta. Asia ei kuitenkaan ole yksinkertainen. Uusperheessä, jossa rakastuneiden kumppaneiden lisäksi on lapsia kummankin edeltävistä liitoista, lapsen ikävä poissaolevaa vanhempaa kohtaan ja ristiriita hyväksyä läsnä olevan vanhemman uutta kumppania osaksi elämäänsä voivat merkitä lapsen tunteiden ohittamista, näkymättömäksi jäämistä tai lapsen tulemista nähdyksi ainoastaan hankalana. Uusperheen kehittyminen on pitkä prosessi, johon kuuluu aina monenlaisia vaiheita. Elokuvan uusperheeseen kätkeytyy traumoja, salaisuuksia, syyllisyyttä ja kohtaamatonta surua, joiden kanssa aikuiset yrittävät selviytyä. Sietämättömät taakat valuvat lasten kannettaviksi ilman lähimpien aikuisten tukea.

Vanhemmuus voi olla geneettistä, biologista, juridista, sosiaalista tai psykologista. Ahmadilla oli merkittävä asema Marien lasten sosiaalisena ja psykologisena isänä. Edelleen neljä vuotta eron jälkeen hän on perheen aikuisista ainoa, joka pysähtyy kuuntelemaan lapsia ja heidän kokemuksiaan – myös Samirin pojan Fouadin, jota hän ei ole tavannut koskaan aiemmin. Lapsen mieleen piirtyy jo varhain kantanäkyfantasia, joka sisältää tiedostamattomia mielikuvia vanhempien välisestä seksuaalisuudesta ja kahden välisen suhteen laadusta. Aikuisten omat parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen liittyvät uskomukset, kokemukset ja ajatukset sekä tavat, jolla niitä ilmaistaan, muokkaavat lapsen mielessä syntyvää sisäistä paria, jonka varaan lapsi myöhemmin elämässään rakentaa omia parisuhteitaan. Melanie Klein havaitsi lasten leikeissä vaihtoehtoisia fantasioita vanhempiensa suhteesta. Suhde voi olla niin intensiivinen, ettei siinä ole lapselle tilaa. Sotiva, väkivaltainen pari on juuttunut toistensa satuttamiseen. Puuttuvan parin fantasiassa lapsella on mielikuva suhteesta vailla rakkautta. Myönteisen oidipaaliratkaisun myötä lapsen mieleen syntyy suotuisa, rakastava pari, jonka suojassa hän voi kasvaa turvassa. (Halton & Sprince 2016). Minkälaisia näkymiä elokuvan perhekuviot synnyttävät kunkin lapsen sisäistyvään objektisuhdemaailmaan ja sisäisiin pareihin?

Lucie, vanhin Marien lapsista on pettynyt elämään ja vanhempien tarjoaman turvan puuttumiseen. Hän on menettänyt toivonsa ja uskonsa äitiinsä ja tämän kykyyn rakentaa pysyvyyttä. Hän on tottunut siihen, että jokainen "uusi tyyppi" kestää äidin kanssa vain muutaman vuoden ja lähtee taas. Lucien sisäisessä parissa äidin kumppaneina ovat olleet oma isä, Ahmad ja Samir, jolla on yhä olemassa vaimo. Lucie toivoo, että äiti olisi edelleen Ahmadille enemmän kuin "ex". Hän luottaa Ahmadiin, ja uskaltautuu kertomaan tälle peloistaan ja syyllisyydentunteestaan Samirin vaimon itsemurhayrityksestä. Lucie yritti estää äitinsä ja Samirin suhteen lähettämällä heidän sähköpostikirjeenvaihtonsa Samirin vaimolle. Lucien isällä on Brysselissä uusi perhe, johon Lucie ei myöskään koe kuuluvansa.

Lea oli vasta vauva, kun hänen vanhempansa erosivat. Muistikuvaa omista vanhemmista parina hänellä ei ole. Hän on jo melkein unohtanut Ahmadin, mutta ilo ja lämpö täyttävät hänen mielensä, kun hän tunnistaa miehen, joka on olemassa varhaisissa muistoissa. Lean tiedostamattomissa mielikuvissa sisäisen parin osaset rakentuvat vanhempien rikkoutuneesta parista, biologisen isän elämänpiiristä poistumisesta, äidin ja Ahmadin suhteesta ja sen rikkoutumisesta sekä äidin ja Samirin suhteesta.

Fouad tavoittelee koko elokuvan ajan yhteyttä ja paikkaansa perheessä yksinäisenä, etäältä tai oven raosta kurkistellen. Hän on hämmentynyt isänsä kahdesta vaimosta ja kantaa syyllisyyttä äidin halusta kuolla. Fouad näki, kun hänen äitinsä joi myrkyllistä valkaisuainetta isän pesulassa. Fouad joutuu sopeutumaan aikuisten puuttuvaan kykyyn selviytyä hänen voimakkaiden reaktioittensa kanssa. Kodittomuuden kokemus tiivistyy kuviin pienestä pojasta, joka kulkee tyyny kainalossa kahden kotinsa välillä. Hän saa jatkuvasti kuulla olevansa tiellä, väärässä paikassa. Hän viettää päiviä yksin isänsä työpaikan yläkerrassa tai kaksin uussisarensa Lean kanssa aikuisten ollessa työssä. Kaksin isän kanssa ollessa äidin ikävä tulee sanoitetuksi. Fouad pelkää koomassa olevaa äitiään, eikä halua mennä tämän luo sairaalaan, sillä kokee äidin olevan kuollut.

Kohtuvauva Marien vielä syntymätön vauva kokee äitinsä kuormittuneisuuden, tunnesäätelyn vaikeudet ja tunteiden fysiologiset vasteet. Raskauden puolen välin jälkeen kohtuvauva kuulee ja reagoi tuttuihin ääniin. Vanhempien äänet ja vanhempien keskustelujen herättämät tunnetilat välittyvät hänelle. Marien kolmas raskaus ei ollut suunniteltu. Hänen tunteensa syntymätöntä vauvaa kohtaan ovat ristiriitaiset. Voimakkaasti kiihtyessään hän takoo nyrkeillä vatsaansa. Äidin raskausajan stressillä on havaittu monenlaisia yhteyksiä lapsen kehitykseen. Sen on osoitettu liittyvän keskenmenon riskiin, ennenaikaiseen syntymään, kasvun ja kehityksen poikkeavuuteen, lapsuusiän tunnesäätelyn ja käyttäytymisen säätelyn vaikeuksiin, myöhempiin mielenterveysongelmiin ja somaattisiin sairauksiin. (Finnbrain.fi)

Jos vanhempien parisuhde on lapsen koti, ovat elokuvan lapset jatkuvassa mielen sisäisessä muuttokierteessä. He kokevat ja kuulevat päivittäin aikuisten välisiä riitoja eivätkä koe itseään tervetulleiksi heidän elämäänsä. Luottamusta parisuhteen pysyvyyteen ei ole. Tilanteet muuttuvat ja kumppanit vaihtuvat. Kunkin lapsen kokemukset tulevat hakemaan ratkaisuja heidän aikuisuuden parisuhteissaan.

Sanna Aavaluoma

Rooleissa:

• Marie Brisson Bérénice Bejo

• Ahmad Ali Mosaffa

• Samir Tahar Rahim

• Lucie Pauline Birlet

• Lea Jeanne Jestin

• Fouad Elyes Aguis

Lähteet:

1. Halton William ja Sprince Jenny

   (2016).Oscillating images: perceptions of couples in organizations. Teoksessa Novakovic (toim.). Couple dynamics. Psychoanalytic perspectives in work with the individual, the couple, and the group. Karnac

2. https://sites.utu.fi/finnbrain/wp-content/uploads/sites/68/2024/01/Lapsiperheiden-stressista.pdf