Menneisyys elää meissä

08.04.2018

Paripsykoterapeuttina kuulen toisinaan vastaanotollani hämmentyneen kommentin "Miksi puhua lapsuudesta ja vanhemmista - tässä on nyt puhtaasti kyse meidän parisuhteesta!". Paripsykoterapeutin ajatuksissa vastaanottohuoneessa on kuitenkin läsnä lukuisia pareja. Puolisoiden mielissä elävät tiedostamattomasti isovanhempien ja vanhempien kokemukset parisuhteista sekä puolisoiden omat parisuhdekokemukset ennen nykyistä parisuhdetta. Miten tätä kaikkea voisi ymmärtää?

Vauvasta alkaen hengitämme joka solullamme niitä ihmissuhteita, joissa kasvamme ja kehitymme. Jokainen kokemuksemme jättää meihin muistijäljen. Mitä enemmän tietynlaisia muistijälkiä kertyy, sitä vahvemman sijan ne sisäisessä kokemusmaailmassamme saavat. Varhaisissa suhteissamme saatu hoiva, kannattelu ja läsnäolo muuntuvat meidän tavaksemme olla suhteessa toisiin ihmisiin myös myöhemmissä elämänvaiheissa. Mitä enemmän saamme hyviä hoivakokemuksia, sitä paremmin osaamme tunnistaa omat ja toisen tarpeet sekä huolehtia itsestämme ja läheisistämme. Mitä paremmin meidän vaikeita tunnetilojamme on lapsena kannateltu, sitä vahvemmin siedämme erilaisia tunteitamme ja luotamme siihen, että olemme hyväksyttäviä kaikkine tunteinemme- sekä kunnioitamme ja siedämme myös toisten tunteita. Mitä aidommin olemme kokeneet vanhempiemme ja läheistemme läsnäoloa, sitä turvallisempaa meidän on olla sekä omissa oloissamme, että läheistemme kanssa. Mitä enemmän olemme saaneet kokea rakkautta ja rakastetuksi tulemista, sitä vahvemmin luotamme rakkauteen sekä arvostamme itseämme ja läheisiämme. Koettu rakkauden määrä kannattelee meitä myöhemmin elämässä tulevissa vaikeuksissamme.

Varhaisia kokemuksiamme emme voi muistaa siten, että voisimme niistä tapahtumina kertoa. Menneisyytemme kuitenkin elää meissä ja tulee näkyväksi tämän päivän suhteissamme. Jokaisen lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyy haasteita, joissa hän joutuu kokemaan pettymyksiä. Kasvu tapahtuu pettymysten ja niissä kannatelluksi tulemisen kokemusten kautta. Sekä pyrkimys estää lapsen pettymyksen tunteet, että lapsen yksin jääminen vaikeiden tunteiden kanssa jättävät muistijälkiä. Luottamustamme itseemme ja maailmaan muokkaavat sekä jokaisen kasvuun kuuluvat psyykkiset kehitystehtävät, että elämän aikaiset ulkoiset tapahtumat. Meihin tallentuu myös huomiomme vanhempiemme välisestä suhteesta ja heidän keskinäisestä kanssakäymisestään. Kaikkien edellä kuvaamieni prosessien kautta meistä jokaisesta muovautuu yksilöllinen, ainutlaatuinen itsemme.

Koko elämämme ajan toteutuva sisäinen kehityksemme ihmisinä jatkuu aikuisuutemme läheisissä suhteissa - erityisesti parisuhteessa. Koko elämän ajan muotoutunut käsitys siitä, miten läheisissä suhteissa ollaan, on meille jokaiselle tiedostamaton itsestään selvyys. Kahden ihmisen muodostamassa parisuhteessa kummankin sisäiset mallit suhteessa olosta luovat tämän parin vuorovaikutuksen. Sisäisten mallien erilaisuus tai täydentävyys luovat dynamiikan, joka värittää parisuhteen toimivuutta. Vauvasta vanhuuteen kokemuksemme voidaan ajatella tallentuvan meihin sisäkkäisinä kerroksina. Kaikki kokemamme aktivoituu uudelleen uusissa elämänkohdissa, jotka tarjoavat mahdollisuuden korjata, muokata ja vahvistaa meitä. Pettyessämme puolisoomme mielessämme työstyvät myös aikaisemmat pettymyksen tunteet ja aiheet.

Parille riittävän yhteisen ymmärryksen syntyminen yksittäisistä suhteeseen vaikuttavista kysymyksistä ja kummankin parisuhteeseen liittyvistä odotuksista, oletuksista ja toiveista avautuu vähitellen parin yhteisessä arjessa. Kun riittävää yksimielisyyttä ei synny, parisuhde kriisiytyy. Suhteen kriisiytyessä puolisot eivät kuitenkaan pyri tarkoituksellisesti vaikeuttamaan parin yhteistä elämää. Molemmat etsivät vastakaikua omalle sisäiselle kasvulleen ja samalla tarjoavat siihen toisilleen peilin - oman itsensä.

Joskus tässä prosessissa suhteen säilymiseksi tarvitaan paripsykoterapeutin apua. Jos paripsykoterapeutti on psykoanalyyttisesti suuntautunut, hän johdattaa keskustelun matkaa myös poluille, joilla yhdessä voidaan löytää yhteyksiä siihen, miten puolisoiden tavat ajatella, tuntea, kokea ja reagoida ovat syntyneet. Näiden yhteyksien syntymisen kautta puolisot voivat ymmärtää toisiaan paremmin.


Sanna Aavaluoma