Minun sinun vai meidän?

Parisuhteessa olevien vaikeuksien syyn näkeminen toisessa voi tuntua vapauttavalta, mutta suhteeseen se ei useinkaan tuo toivottua muutosta. Ajatus asioiden korjaantumisesta, kunhan vain toinen muuttuisi, ylläpitää hankaluuksia ja molempien pysyttelemistä suojamuuriensa takana. Se, mitä parisuhteessa tapahtuu, on puolisoiden yhdessä rakentamaa ja luomaa. Parisuhteen dynamiikka pyrkii auttamaan kumpaakin kohti parempaa sisäistä tasapainoa ja vaikuttaa aina myös parisuhteen seksuaalisuuteen. Ellei omista tarpeista ja kasvusuunnasta yksilönä ole tietoinen, riski asioiden kielteiseen toiminnallistumiseen kasvaa. Aina ei ole helppoa hyväksyä ja ymmärtää sitä, että molemmista turhauttavilta tai kivuliailta tuntuvat, suhteen toistuvat jumit palvelevat molempia. Voivatko ajatukset ja kokemukset toisen oikeassa tai väärässä olosta muuttua ymmärrykseksi suhteessa olevista tarpeista, kiukuista, peloista ja kaipuista, jotka pyrkivät tulla nähdyiksi ja kuulluiksi? Voisiko käsitys toisen oikeanlaisuudesta tai vääränlaisuudesta muuttua oivallukseksi siitä, mitä toisen hankalaksi koettu puoli itselle mahdollistaa ja mihin itse tai toinen sitä yhä tarvitsee? Voiko parisuhde kasvaa? Voiko parisuhde kasvattaa? Voiko parisuhde olla kasvualusta jollekin sellaiselle, mitä yksin ei voisi saavuttaa? Voiko kasvaa yhdessä kasvamatta yhdeksi? Minkälainen on luova suhde?

Psykoanalyyttinen teoria ihmismielen kehittymisestä ja psykoterapeuttisesta hoidosta on vakiintunut sekä freudilaisessa että objektisuhdeteoreettisessa yksilöpsykoterapiaperinteessä. Mutta mitä psykoanalyyttinen teoria merkitsee parin, parisuhteen ja sen seksuaalisuuden kannalta? Varhaisessa hoivassa vanhemman tulisi sisällyttää vauvan pahaa oloa ja rauhoittaa hänet. Warren Colman (1993) antaa parisuhteelle saman tehtävän ja toteaa parisuhteen parhaimmillaan olevan puolisoiden suhteessaan kokeman ahdistuksen sisällyttäjä. Sisällyttämisen lisäksi parisuhteessa toimivat monenlaiset projektiiviset ja defensiiviset prosessit, joiden avulla ahdistusta pyritään säätelemään ja siltä suojautumaan. Projektioprosessit mahdollistavat itseen integroitumattoman puolen sijoittamisen toiseen tai itseltä kielletyn tunteen siirtämisen toisen kannettavaksi. Mary Morganin (2014, 2019) käsite "Couple state of mind" tiivistää psykoanalyyttisen paripsykoterapian ydinajatuksen parisuhteesta parin yhteisenä mielen tilana, jossa jompikumpi ilmentää, ilmaisee tai alkaa kantaa jotakin suhteesta. Seksuaalinen intiimiys avaa puolisoiden mielissä varhaisia ruumiin muistiin tallentuneita muistoja läheisyydestä, kosketuksesta, hyväilystä, kannattelusta tai kaiken sen puuttumisesta. David Scharffin (1982) mukaan parin seksuaalisten tarpeiden kohtaaminen muodostaa sillan heidän sisäisten objektiensa, mieltensä ja ruumiidensa välille. David ja Jill Scharff (2014) toteavat parin luovan yhteyden romahtaneen, kun suhde kriisiytyy ja pari hakeutuu hoitoon.

Puolisoiden henkilökohtaisen kasvun ja kehityksen tuloksena syntyneet haasteet etsivät ratkaisuaan parisuhteessa. Hyvä ratkaisu voi löytyä vasta, kun kummankin perusongelma on saanut tulla suhteessa eläväksi ja uudelleen koettavaksi. Tiedostamaton parivalinta varmistaa sen, että molemmat tarjoavat peilauspinnan toistensa haasteille. Morgan tarkastelee parisuhdetta aikajatkumolla menneisyydestä tulevaisuuteen. Menneisyys elää puolisoiden tiedostamattomassa parivalinnassa ja yhteisessä ´sopimuksessa´ parisuhteesta, jolloin suhteesta muodostuu Morganin mukaan uusi versio vanhasta suhteesta. Parin tiedostamaton yhteensopivuus, sisäisten parien muovaamat uskomukset parisuhteessa olosta sekä puolisoiden toinen toisiinsa itsestään sijoittamat puolet tekevät ymmärrettäväksi jokaiselle parille yksilöllisen, nykyisyydessä vallitsevan dynamiikan, jonka varassa pari pyrkii säätelemään elämässään ja suhteessaan herääviä ahdistuksia. Tulevaisuus tuo suhteelle mahdollisuuden luoda uutta sekä kasvaa yksilöinä ja parina. Paripsykoterapeutin kyky havainnoida, tarkastella ja yhdessä parin kanssa tutkia heidän suhteessaan tapahtuvia prosesseja auttaa paria vähitellen saavuttamaan tai palauttamaan yhteisen kokemuksen suhteesta, johon he voivat tukeutua ja joka sallii heidän erilaisuutensa ja sietää heidän vaihtelevat tunteensa.

Monenlaiset yksilön sisäiset haasteet heräävät intiimissä suhteessa toisen kanssa. Kokemukset fyysisten tai emotionaalisten rajojen rikotuksi tulemisesta tai laiminlyönnistä heräävät suhteessa kohdattaviksi. Kun pelkoa herättävä asia on yhteinen, toivottua muutosta samalla vastustetaan. Jos Maijan rajoja ei ole kunnioitettu tai hänen rajojaan on rikottu, hän tarvitsee aktiivisen kumppanin, jonka kanssa voi harjoitella omien rajojen puolustamista ja luottamista toisen hyvään aktiivisuuteen. Kumppanin aktiivisuus herättää Maijassa kuitenkin herkästi tutun tunteen tunkeutuvuudesta, vaikka tämän aktiivisuus olisi hyväntahtoista. Jos Maijan kumppanin aktiivisuus on tullut aiemmin elämässä latistetuksi ja hän uskaltautuu sitä nyt itsessään vahvistamaan, Maijan puolustautuminen herättää hänessä tunnemuistot suhteessaolosta latistajan kanssa. Molemmilla riski loukkaantumisen tunteille ja toisiinsa pettymiseen kasvaa ja samalla kutsu intiimiin läheisyyteen vaimenee. Läheisyyden säilyminen edellyttää kummaltakin uskaltautumista kurottautua omien rajoitusten ja pelkojen yli kohti toista.

Parisuhteessa ilmentyvälle seksuaaliselle ongelmalle altistavat tekijät löytyvät molempien osapuolien lapsuudesta ja ennen tätä suhdetta eletystä elämästä. Ongelman laukaisevat tekijät ovat suhteessa molempia kohdanneet asiat, joita välttämättä ei ole voitu tunnetasolla kokea tai työstää yhdessä. Ne ovat kokemuksia, jotka ovat koteloituneet yksin hädässä selviytymisen myötä ja tunteita, jotka uudelleen esiin noustessaan estävät intiimin läheisyyden. Ongelmaa ylläpitävät monenlaiset suhteessa ahdistusta aiheuttavat asiat, joihin liittyy parin vaikeus jakaa ajatuksiaan, tunteitaan, tai kokemuksiaan arkisista haasteista toistensa kanssa. Ongelmaa ylläpitäviä tekijöitä voivat olla esimerkiksi yleinen puhumattomuus, vaikeuksista puhumisen haasteellisuus, suorituspaineet, syyllisyys haluamisesta tai siitä, ettei voi vastata toisen tarpeisiin, itsetunnon tai minäkuvan haavoittuneisuus, kompromissin tekemisen vaikeus, asioista sopimisen vaikeus, lasten kasvatukseen liittyvät kysymykset ja ristiriidat, työpaineet, työttömyys tai ikääntyminen. Suhteessa ahdistusta herättää se, ettei toinen ole sellainen kuin hänen haluaisi olevan, eikä itsekään ole sellainen kuin haluaisi olla. Joskus ahdistavaa voi olla myös se, että toinen on liikaa juuri sellainen kuin hänen haluaisi olevan.

Puolisoiden välisessä dynamiikassa erilaiset psyykkiset paineet voivat kanavoitua tai jakautua siten, että toinen mielellään tai ruumiillaan kantaa suhteessa olevaa ongelmaa. Suhteessa puolisoiden välinen mitätöinti tai alistaminen voi ilmetä miehen potenssiongelmana (lääketieteellisesti miehen erektio-ongelma). Suhteessa työstettävä miehen kokema rakastetuksi tulemisen vaje voi ilmetä naisen vetäytymisenä läheisyydestä (lääketieteellisesti naisen seksuaalinen haluttomuus). Puolisoiden kokema pelko suhteen kestävyydestä, hylätyksi tulemisesta tai kaltoinkohtelusta voi kanavoitua naisen ruumiissaan kantamiksi yhdyntäkivuiksi (lääketieteellisesti vulvodynia tai vaginismi). Edellä mainituilla ongelmilla voi toki olla myös fysiologisia syitä, mutta suhteen osuus voi jäädä ongelman diagnosoinnissa piiloon. Muuttuisiko tilanne, jos miehen tai naisen seksologilääkäri tapaisikin puolisoita yhdessä oiretta kantavan osapuolen tapaamisen sijaan? Osaako lääkäri suositella oireesta kärsivälle ja hänen puolisolleen psykoseksuaaliterapiaa?

Morgan toteaa parisuhteen voivan olla parille paitsi sisällyttävä ja terapeuttinen, myös luova suhde. Luovassa suhteessa oidipaalinen kolmio on parin mielissä uudelleenmuotoutunut siten, että parisuhde on tullut kolmion osaksi - symboliseksi kolmanneksi, mielen sisäiseksi turvaksi, josta käsin molemmat puolisot voivat tarkastella itseään ja suhdettaan. Ajan myötä puolisot voivat kokea suhteensa yhdessä luomakseen ja voivat kokea edelleen luovansa yhdessä jotakin uutta. Luovan parin tila ei kuitenkaan ole kehityksellinen saavutus, jonka pari voi automaattisesti säilyttää. Se merkitsee kykyä luottaa mahdollisuuteen saavuttaa suhteen luova tila uudelleen huolimatta erilaisista suhteisiin kuuluvista haasteista. Tämän kirjoituksen kuvan parin voidaan ajatella olevan luovan parin tilassa. Kummankin mielen prosessit tarvitsevat ravintoa ja kosteutta pysyäkseen elävinä. Kumpikaan ei voi yksin pitää molempia pysyvästi kasvukykyisenä. Kahden hyvin voivan yksilön suhde tuottaa kasvua, joka voidaan nähdä yhteisenä, paikoitellen myös yhteen kietoutuvana. Luovan parin yksilöillä on sekä kyky nähdä toisensa että kääntyä omaan sisäiseen kokemusmaailmaan. Kuten kaikissa ihmissuhteissa, he heijastavat omaa sisäistä maailmaansa itsensä ulkopuolelle. He eivät kuitenkaan sijoita sitä pysyvästi toistensa ominaisuuksiksi tai kokonaan toiseen kuuluviksi. He voivat tarkastella itsestään ja toisesta välilleen heijastuvia värejä, valoja ja varjoja. Itsekseen ja yhdessä nähtynä ja katseltuna ne tuovat lisävärejä molempien omaan ja yhteiseen koettavaan elämään, parisuhteeseen ja sen seksuaalisuuteen.

Sanna Aavaluoma

Kuva Katariina Ylä-Rautio-Vaittinen