Mother Couch- Äiti sohvalla

Niclas Larssonin esikoisohjaus Mother Couch – Äiti sohvalla vuodelta 2023 perustuu Jerker Virdborgin romaaniin Mamma i soffa (2020). Elokuva on karmiva kuvaus sadistisesta äidistä ja hänen lapsistaan. Elokuva haastaa katsojan tutkimaan olemassaolon kokemusta ja nähdyksi tulemista perhesuhteissa, menneisyyden hyväksymistä, tuhoavuuden otteesta irti pääsemistä ja päästämistä sekä kuolemaa. Huonekaluliikkeessä vietettyjen päivien aikana avautuu kaoottinen, hylkäämiskokemusten täyttämä perhehistoria, mutta syntyy myös jotakin uutta hyvää.

Elokuvan alkulause kertoo katsojalle mitä on odotettavissa: "Kaikki oli hyvin yksinkertaista. He etsivät lipastoa. Verenvuodatus alkaisi vasta myöhemmin." Konkurssiin menneessä huonekaluliikkeessä 82- vuotias Äiti istahtaa vihreälle sohvalle ja kieltäytyy nousemasta siitä. Äiti antaa pojalleen avaimen lipastoon, mutta missä se sijaitsee, ja mitä se sisältää? Jos on kyse lipaston ostosta, miksi äiti valitsee sohvan? Paikalla tilannetta, perhehistoriaansa ja suhdetta toisiinsa selvittävät Äiti ja hänen kolme lastaan Linda, Gruffud ja David. Onko tapahtumapaikkana huonekaluliike vai kuoleman esikartano?

Lapsuusperheensä nöyryyttämä ja elämäänsä katkeroitunut Äiti on synnyttänyt kolme lasta kolmelle eri miehelle. Omasta isästään David tietää vain etunimen. Ensimmäisen lapsensa Lindan hän sai hyvin nuorena ja jätti tämän omien vanhempiensa kasvatettavaksi. Muutettuaan Eurooppaan hän sai seitsemän vuoden välein kaksi poikaa, Gruffudin ja Davidin. 13-vuotias David ja äiti muuttivat takaisin Yhdysvaltoihin. Davidille äiti kertoo nyt, ettei olisi koskaan halunnutkaan saada lapsiaan, jotka ovat ainoastaan seurausta siitä, että miehet vaativat hänen rakkauttaan. Äiti kertoo yrittäneensä keskeyttää kaikki raskautensa ja tehneensä Lindan ja Gruffin syntymien välissä viisi raskauden keskeytystä. Davidistäkin hän yritti päästä eroon, mutta tämä tarrautui äidin kohtuun kaikin voimin. Äiti herättää poikansa toivon rakkaudesta sanomalla rakastaneensa miehistään Davidin isää eniten, mutta vetää maton poikansa jalkojen alta kertomalla, ettei isäkään koskaan rakastanut poikaansa. Äidin sanat ja hedelmäveitsi viiltävät Davidin käteen syvenevän haavan.

Tummaksi komediaksi luokiteltu elokuva ansaitsisi tulla ohjaajansa näkemyksen mukaisesti tunnustetuksi kauhuelokuvana. Larsson muistuttaa kauhun olevan muutakin kuin pelkoa ja toteaa sohvan metaforaksi kuolemalle ja äidin siihen juuttumisen herättävän sisäistä kauhua perheen toimimattomuudesta. (Römpötti 2024) Peloista on kuitenkin kyse, sillä ihmisen ydinpelkoja ovat itselle merkittävän ihmisen menettäminen, rakkauden, rakastamisen ja rakastetuksi tulemisen menettäminen sekä hajoamisen pelko. Syvimmillään ne kaikki kytkeytyvät kuoleman pelkoon. Näiden pelkojen sietäminen ja kesyttäminen on ihmisen elämänkestoinen tehtävä ja ihminen työstää niitä monin tavoin myös tiedostamattaan, esimerkiksi unimaailmassa painajaisissaan tai taiteen avulla. Tapoja reagoida itseä uhkaaviin asioihin ja sietämättömään on kieltää niiden olemassaolo, mitätöidä menettämisen uhka tai uhmata niitä käyttäytymällä ylimielisesti toisia kohtaan, kuin vakuuttaen itse pärjäämistä ja toisten merkityksettömyyttä.

Äiti juoksuttaa ja manipuloi poikiaan. Pojat lähtevät hakemaan äidin kotoa yöpöydältä lääkkeitä. Kun niitä ei löydy, äiti toteaa, ettei haittaa, ne olivatkin vain vitamiineja. Hämmentynyt David unohtaa tyttärensä syntymäpäiväjuhlat yrittäessään houkutella äitiä lähtemään pois liikkeestä. David yrittää hyvällä, neuvottelemalla, houkuttelemalla ja lopulta uhkaamalla kantaa äidin ulos liikkeestä. Äiti on ehdoton: "Jos te tartutte minua käsistä ja jaloista, minä kiemurtelen, puren ja potkin teitä. Ja jos saatte minut portaisiin saakka, minä putoan ja lyön pääni niin kovaa, että se halkeaa."

Äidille suuttumisen sijaan David suuttuu sisarilleen, jotka eivät auta häntä. David kertoo koko lapsuutensa kirjoittaneensa heille kirjeitä ja turhaan odottaneensa niihin vastauksia. Koko elämänsä hän on kokenut tulleensa sisarustensa hylkäämäksi – kunnes Gruffodd toteaa, etteivät he koskaan saaneet Davidilta yhtäkään kirjettä. Linda toteaa äitinsä psykopaatiksi ja Davidin pelkäävän tämän loukkaamista. Davidin sietokyvylläkin on rajansa. Kun äiti sanoo pelastaneensa Davidin olemalla lähettämättä tämän kirjeitä, David käy äitiin kiinni ja syntyy käsirysy. Äiti lyö päänsä ja sanoo Davidiä syyllistäen vuotaneensa verta koko ikänsä. Kun läheinen ihminen sanoo tai tekee jotakin yllättävää ja loukkaavaa hänen sanotaan iskevän toista puukolla selkään. Äiti toteaa, ettei perheenjäseniä voi selkään puukottaa, mutta Davidin selkään ilmestyy veitsi ja verta vuotava haava. David soittaa hätäkeskukseen kaoottisen puhelun, jossa naurun ja itkun seassa sopertaa, ettei jaksa enää. Irrottautuminen äidistä on alkanut.

Yliluonnollisissa kauhuelokuvissa oudot psyykkiset tapahtumat, kuten murrosiän myllerrykset, psyyken hajoaminen, raivo läheisiä kohtaan tai kammottavan kokemus sijoitetaan ulkopuolisiin olioihin, riivaajiin, pahoihin henkiin ja demoneihin. Kun sietämättömät asiat tapahtuvat itsen ulkopuolella, niitä on helpompi sietää. Vietti -impulssien lisäksi ihminen sijoittaa ulkopuolelleen pelkoja tai narsistisia toiveita omasta merkityksellisyydestä, suuruudesta tai avuttomuudestaan. (Reenkola 2024) Perinteisten kauhuelokuvien mahdoton ulkoinen realiteetti mahdollistaa turvallisen pelon kokemuksen - muodottomaksi riivaajaksi tai ihmissudeksi muuntumisen katsominen tuottaa kihelmöivää kauhua ja pelkoa, kuin lapsuudessa pimeässä kerrotut kummitusjutut. Elokuvassa Äiti sohvalla ihmisen reaaliset, mutta usein tiedostamattomat ydinpelot muuttuvat todeksi elämän antajan, Äidin sanoissa ja toiminnassa. Sisäinen kauhu syntyy oman olemassaolon oikeuden kielletyksi tulosta, merkityksettömyyden ja vaille rakkautta jäämisen kokemuksista sekä kuoleman pelosta. Perhesuhteissa tapahtuvaa henkistä julmuutta ei voi selittää mielessään fiktioksi. Se on todellista kauhua.

Elokuvan sisältämät viittaukset tunnettujen kauhuelokuvien yksityiskohtiin ja ahdistava sykettä nostava musiikki takaa kauhutunnelman, vaikka ulkoiset tapahtumat saavatkin neutraaleja käänteitä. Huonekaluliikettä pitävät vanhat kaksosmiehet herättävät muistoja Hohdon kaksosista. Miehistä toisen liikkuminen moottorisahan kanssa muistuttaa Moottorisahamurhaajasta. Psykon suihkukohtauksen toistumisen sijaan Davidille tarjotaan mahdollisuutta suihkuun pitkän päivän jälkeen. Uhkaava varjo onkin Nosferatun vampyyrin sijaan huonekaluliikkeestä huolehtiva Bella. Davidin tyttären katoaminen uimarannalla tuo hetkeksi mahdollisuuden Tappaja Hain iskusta.

Äitienpäiväblogissani vuonna 2018 kirjoitin äitiydestä, rakkaudesta ja mielen ravinnosta seuraavaa: "Aluksi äiti on vastuussa siitä, että hän ravitsee vauvaa ja lasta. Äidin omat sisäiset mielikuvat ja vastavuoroinen suhde lapsen kanssa tosin ravitsee myös äidin mieltä. Kasvun ja kehityksen myötä äiti kattaa sisäisen ruokapöytämme kanssamme, ja opettaa meitä vähitellen tekemään sen ensin yhdessä, sitten ilman häntä. Lopuksi äiti antaa jokaiselle lapselleen kopion avaimista suvun ruokakellariin ja ruokakomeroon. Niitä tarvitaan, sillä jos jäisimme vain äidin pöytään kattaman ruuan varaan, se happanisi ja pilaantuisi. " Elokuvan äidillä ei ole ollut lapsiaan ravitsevaa rakkautta. Hänen viimeinen kattauksensa sisältää vetoamista, syyllistämistä, mitätöintiä, vähättelyä ja uhkailua. Hänen on omaan traumaattiseen historiaansa elokuva vain raottaa ovea, mutta äiti näyttää sen toiminnallaan.

Julmuudesta ja katkeruudesta huolimatta äiti onnistuu palauttamaan yhteyden lastensa välille. Huonekaluliikkeen piinaavat vuorokaudet mahdollistavat sisarusten havahtumisen toistensa olemassaoloon ja äidin antaman avaimen merkitykseen. David saa kerrottua kaivanneensa sisaruksiaan koko elämänsä ja ymmärtävänsä nyt elämän liian lyhyeksi toimimattomista asioista kiinni pitämiseen. Muutos ja irti päästäminen on pelottavaa ja vaikeaa. Se edellyttää suremista siitä mitä on tapahtunut ja jäänyt tapahtumatta. Davidin itku auttavaan puhelimeen käynnistää surua ja vihaa sisältävän kyyneltulvan. Ne yltyvät kaatosateeksi ja myrskyksi, joka vie äidin mukanaan veneeksi muuttuneessa sohvassa. Lipasto, johon äidin antama avain sopii, löytyy hautajaisten jälkeen. Lipasto on vuosikymmenten ajan kätkenyt sisäänsä kaikki Davidin sisaruksilleen kirjoittamat kirjeet. Totuuden paljastuminen auttaa irrottautumaan sisaruksiin kohdistuneesta kaunasta. Vaikka anteeksianto äidille ei vielä ole mahdollista, irrottautuminen vanhasta voi alkaa. David, Gruff ja Linda voivat rakentaa tulevaisuuttaan, jossa heillä on toisensa.

Sanna Aavaluoma

Rooleissa:

• Äiti Ellen Burstyn

• David Ewan McGregor

• Gruffudd Rhys Ifans

• Linda Lara Flynn Boyle

• Bella Taylor Russell

Lähteet:

1. Aavaluoma Sanna (2019). Äitien kattamat pöydät. Teoksessa Kirjoituksia Suhteessa Olosta. Suhteessa oy.

2. Reenkola Elina (2024). Kammottava kauhuelokuvissa – hirviöfeminiini. Psykoanalyyttinen psykoterapia nro 20/2024. Helsingin psykoterapiayhdistys.

3. Römpötti Harri (2024) Kauhua voi olla muukin tunne kuin pelko, sanoo vaikeasta äitisuhteesta elokuvan tehnyt ohjaaja. HS 19.9.2024 https://www.hs.fi/taide/art-2000010704748.html