Näkemiin professori

Wayne Robertsin elokuva Näkemiin Professori (Richard says Goodbye) vuodelta 2018 on surullinen kertomus parantumattoman sairauden ja lähestyvän kuoleman hyväksymisen sekä niiden läheisten kanssa kohtaamisen ja jakamisen vaikeudesta. Elokuva haastaa pohtimaan suhdetta omaan ja läheisten äkilliseen sairastumiseen ja kuolemaan sekä oikeutta tehdä päätöksiä omasta hoidosta tai kieltäytyä siitä.

Englannin kielen professori Richard Brown saa kuulla jo jonkin aikaa jatkuneiden selkäkipujensa johtuneen neljännen asteen keuhkosyövästä, joka on todennäköisesti levinnyt selkärankaan ja lisämunuaisiin. Välittömästi aloitettavien hoitojen ansiosta hän voisi saada 1-1,5 vuotta elinaikaa. Ilman hoitoja kuolema odottaa puolen vuoden kuluttua. Richard ei halua hoitoja. Hän haluaa elää. "Potilaalla on oikeus kieltäytyä ja poistua hoidosta, vaikka se terveydenhuollon ammattihenkilön mielestä olisi potilaan edun vastaista. Tämä kuitenkin edellyttää, että potilaalle annetaan riittävä tieto kieltäytymisestä koituvista haitoista ja riskeistä ja että hän kykenee ymmärtämään riskin eli on päätöksentekokykyinen." (Harve-Rytsälä ja Arvelin 2024)

Vakavaa menetystä seuraa aluksi kieltäminen, sitten hypomaanisten defenssien kautta siirtyminen depressiiviseen positioon ja suremiseen (Mathur 1995). Miten selviytyä sietämättömän tiedon sulattelemisesta ja prosessoinnista, saati surutyöstä, kun tieto kuolemaan johtavasta sairaudesta tulee yllättäen ja aikaa on jäljellä vähän? Elämästä kaiken irti ottaminen näyttäytyy Richardilla irrottautumisena kaikista soveliaisuussäännöistä. Elämälle haistattelu tuottaa hetken helpotusta, mutta ei muuta realiteetteja.

Surun tehtäviä on tunnistaa ja hyväksyä menetys, kokea ja työstää surun kipu, sopeutua maailmaan, josta kuollut puuttuu sekä säilyttää sisäinen yhteys kuolleeseen ja jatkaa elämää ilman häntä (Gross 2018). Kuoleva joutuu hyväksymään elämästä luopumisen, ja sen että muiden elämä jatkuu ilman häntä. Menetyksen kohtaaminen yhdessä perheen tai läheisten kanssa mahdollistaa yhteisen suruprosessin, yhteisen elämän läpikäymisen ja mahdollisesti siitä kiitollisuuden kokemisen. Richard ei kiellä todellisuutta, mutta surun maailmaan yhdessä vaimon kanssa ei ole turvallista pääsyä. Tytärtään hän yrittää suojella mahdollisimman pitkään. Ensimmäinen, jolle Richard tilanteensa kertoo, on hänen kollegansa ja ystävänsä Peter - ainoa, jonka myötätuntoon ja rinnalla pysymiseen hän voi luottaa, ainoa, jolle hän pystyy vähitellen näyttämään pelkonsa ja tunteensa. Peter vie Richardin syöpää sairastavien vertaistukiryhmään ja kertoo siellä pelkäävänsä parhaan ystävänsä menettämistä. Richard puolestaan kieltäytyy osallistumasta ryhmään, jota kutsuu tunteelliseksi joukkorunkkaukseksi. Kahdenkeskisissä hetkissä Peterin kanssa Richard on kosketuksissa tunteisiinsa. Hän toteaa: "Kun katson taakse, kaikki on jotenkin ymmärrettävää. Kaikki on niin rikki ja silti täydellistä. On vaikeaa hyvästellä." Richard salaa viimeiseen asti sairautensa perheeltään Oireiden pahentuessa Peter on romahtamaisillaan suruun ja Richard, kuten moni kuoleva, joutuu lohduttamaan eloon jäävää ystäväänsä.

Richardin yritys kertoa tilanteesta perhepäivällisellä kariutuu Olivia-tyttären ja vaimon kertomiin uutisiin. Olivian ilmoittaessa olevansa lesbo, Richard huokaisee helpotuksesta ja sanoo odottaneensa pahoja uutisia. Veronica sen sijaan purskahtaa nauruun ja mitätöi tyttärensä kaapista ulos tulon todeten sen olevan ohimenevää. Olivian poistuttua loukkaantuneena ruokapöydästä Veronica ilmoittaa suhteestaan Richardin esimiehen kanssa. Richard nauraa halveksien esimiestään. Richardin ja Veronican parisuhde on jo kauan ollut epätoivoisessa tilassa. He käyttävät toisistaan sanaa kultaseni, mutta heidän puheensa on kammottavaa kuultavaa. He solvaavat toisiaan hymyissä suin. Mitä suhteessa on tapahtunut, ei tarina kerro. Olivian kysymykseen miksi vanhemmat eivät ole eronneet, Richard vastaa vanhemmiten ihmisen tarvitsevan jonkun, jota syyttää siitä, ettei elämä mennyt odotusten mukaisesti. Samalla hän kuitenkin toteaa, ettei kaikkien parisuhteiden tarvitse olla sellaisia. Veronica toteaa, ettei edes tietäisi mitä pitäisi muuttaa, jos ajassa voisi palata taaksepäin. Hyvässä parisuhteessa puolisot kykenevät hyväksymään itsensä ja toisensa sellaisena kuin ovat ja sietämään erilaisia itseensä, toisiinsa ja suhteeseensa liittyviä pettymyksiä. Toisen syyttämisen sijaan se edellyttää kykyä surra.

Psykodynaamisen kuolemantutkimuksen mukaan ihminen torjuu tiedostamattomasti oman kuolemansa mahdollisuuden. Kuolemistyötä hallitsee elämänhalun ja kuolemisen pakon välinen ristiriita. Itsetuhossa ristiriita koetaan elämisen pakon ja kuolemanhalun välillä. Kuolemistyö on ihmisen viimeisin kasvutapahtuma. Onnistuessaan se johtaa oman elämän käsittämiseen ja valmiuteen erota tutuista ja rakkaista ihmisistä ja paikoista. Se antaa ihmiselle myös mahdollisuuden tutustua omiin heikkoihin, kypsymättömiin ja pimeisiin puoliin. (Nissilä 1993) Richardin kuolemistyö näyttäytyy suhteissa opiskelijoihin, työtovereihin, vaimoon, ja tyttäreen.

Suhteessa opiskelijoihin elää Richardin ammatilliset saavutukset ja kokemus. Opiskelijat ihailevat professoriaan ja toivovat häneltä eväitä omaan tulevaisuuteensa. Richard rikkoo kaikki professorin asemaan asetetut soveliaisuuden rajat ja toisaalta haluaa tehdä tosissaan työtä niiden kanssa, jotka ovat opintoihinsa motivoituneita. Hän vie opiskelijansa baariin kehottaen heitä pelkän olemassaolon sijaan elämään. "Sekoittakaa pakkaa, pankaa haisemaan ja tehkää se kunnolla." ohjetta Richard noudattaa itse tunnollisesti. Hän tutkii uskottomuutta baarinpitäjän kanssa, laukoo mitä mieleen tulee niin opiskelijoille kuin työtovereilleenkin. Hän suostuu vastaanottamaan marihuanaleivonnaisia ja suuseksiä opiskelijaltaan. Hän laittaa taskumatin kiertämään opiskelijaryhmässä ja antaa luvan polttaa pilveä ulkona pitämässään seminaarissa. Richardin puhe opiskelijoille lukukauden päätteeksi sisältää lopulliset jäähyväiset, josta opiskelijat yhtä lukuun ottamatta eivät ole tietoisia. Richard sanoo:

 Maailma tarvitsee teidänlaisianne. Tarttukaa vastuuseen ja antakaa mennä. Älkää taipuko keskinkertaisuuteen, kuten loput 98 % maailmasta. Teillä on vain yksi tilaisuus. Älkää tuhlatko hetkeäkään. Arvostakaa jokaista hetkeä. Iloitkaa jokaisesta henkäyksestä. Elämä on linnunlaulua.

Yliopiston henkilökuntaa Richard ei jää kaipaamaan. Juhlaillallisella hän ottaa puheenvuoron ja aloittaa sarkastiseen tyyliinsä kiittämällä hienostuneen väkinäisestä illasta ja rehtorin omistautumisesta johtokunnan vaimoja kohtaan. Hän kuitenkin vakavoituu ja jatkaa puhetta niin kollegoilleen kuin mukana olevalle vaimolleen. Ilmoittaessaan jättävänsä kaikille hyvästit lähestyvän kuolemansa vuoksi, hän saa salin hiljenemään. Richard puhuu:

Olen ollut elämässäni väärässä ja epäonnistunut - en ymmärtänyt kuolevaisuuttani enkä arvostanut sitä. Meidän tulisi tehdä kuolemasta lähin seuralaisemme, jotta voisimme arvostaa sitä vähäistä aikaa, joka meillä on jäljellä. Emme ole koskaan olleet lähempänä kuolemaa kuin tällä hetkellä.

Kuulijoiden joukossa olevalle vaimolleen hän sanoo julkisesti: 

Olen ylpeä siitä, että sain kutsua sinua vaimokseni. Rakastan sinua, syvästi. Anteeksi, että saat tietää tästä tällä tavalla.

Elokuvan koskettavin hetki on Olivian ja Richardin viimeinen kohtaaminen juhlien jälkeen kotona. Olivia on surun murtama, sillä suhde tyttöystävän kanssa on päättynyt. Richard lohduttaa tytärtään ja sanoo olevansa tästä ylpeä. Hän kertoo olevansa sairas ja kuolevansa. Isä ja tytär halaavat lämpimästi ja kertovat rakastavansa toisiaan. Kuolemista sanotaan usein viimeiselle matkalle lähtemiseksi. Yön pimeydessä Richard lähtee matkaan autollaan ja ajaa risteyksestä pois ajotieltä pellolle – nauraen kohti tähtitaivasta.

Rooleissa

• Richard Johnny Depp

• Veronica Rosemarie DeWitt

• Olivia Odessa Young

• Peter Danny Huston

• Claire Zoey Deutch

Lähteet

1. Harve-Rytsälä Heini ja Arvelin Konsta (2024) Kun potilas kieltäytyy hoidosta akuuttitilanteessa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2024;140(6):493-8. https://www.duodecimlehti.fi/duo18123

2. Mathur Anja (1995). Menetyksen psykodynamiikka: Kyky luopua – kyky elää. Suomen Lääkärilehti 20.6.1995. https://usercontent.one/wp/egofunktio.fi/wp-content/uploads/2020/12/dyn_fin.pdf

3. Nissilä Kalervo (1993) Suojautuminen kuoleman edessä. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 1993;109(19):1647-. https://www.duodecimlehti.fi/duo30295