Puu

Julie Bertuccellin elokuva Puu vuodelta 2010 kertoo lapsiperheen elämästä ja selviytymisestä maaseudulla perheen isän äkillisen kuoleman jälkeen. Elokuva on kaunis kuvaus eri ikäisten lasten tavoista käsitellä menetystä ja lesken haasteista rakentaa uutta elämää surun keskellä.

Dawn ja Peter asuvat maaseudulla pienen kaupungin ulkopuolella. He viettävät neljän lapsensa kanssa vaatimatonta mutta onnellista elämää. Dawn huolehtii lapsista ja Peter ansaitsee perheen elannon talonrakennusfirman autonkuljettajana. Palatessaan pitkältä ajomatkalta Peter hakee tyttärensä Simonen ja tämän ystävän koulusta. Kotimatka on iloinen ja riehakas. Kun auto yhtäkkiä alkaa heittelehtiä, Simone luulee isänsä leikittelevän tarkoituksellisesti. Hän ei voi aavistaa autoa ajavan isänsä saaneen sairauskohtauksen ja kuolleen. Pihan poikki ajautuva auto törmää lopulta jättimäiseen tyyliviikunapuuhun.

Dawnin maailma romahtaa. Peterin hautajaisten jälkeen hän lamaantuu vuoteeseen suljettujen verhojen pimentämään makuuhuoneeseensa. Hän ei kykene huolehtimaan itsestään eikä lasten arjen jatkumisesta. Isommat lapset huolehtivat pienimmistä ja yrittävät myös piristää äitiään. Kaksi kuukautta Peterin kuoleman jälkeen Dawn ja lapset menevät ensimmäistä kertaa Peterin haudalle. Simone toteaa isän haudan säälittäväksi, mutta huomaa haudalla vipeltävän samanlaisia muurahaisia kuin viikunapuussa. Kahdeksanvuotiaan maagiselle ajattelulle tyypillisesti Simone päättelee sen merkitsevän isän sielun siirtymistä kotipihan puuhun.

Voidakseen selvitä ilman vanhempien kokoaikaista huolenpitoa lapsi vähitellen sisäistää ja samaistuu saamaansa hyvään hoivaan ja muodostaa siitä pysyviä muistoja, jotka auttavat selviytymään merkittävän toisen poissaolosta. Tässä prosessissa hoitava aikuinen on lapselle ensin funktionaalinen toinen, tekee konkreettisia ja mielellisiä asioita ensin hänen puolestaan, sitten hänen kanssaan, kunnes lapsi oppii vähitellen itsenäiseksi toimijaksi. Tässä prosessissa vajaaksi jääneitä tehtäviä työstetään myös aikuissuhteissa. Kuoleman tullessa on käsiteltävä sekä suhdetta menetettyyn, kokonaiseen toiseen ihmiseen, että hänelle suhteessa annettuja funktiota. Aluksi menetys koetaan kuin omana kuolemana. Kun toinen on sisäistetty muistoksi, hänen muistelemisensa lohduttaa. (Tähkä 1994) Varhaisen riittävän funktionaalisen toisen puuttuessa lapsi oppii ulkoisesti toimimaan mutta jää sisäisesti riippuvaiseksi toisesta. Dawnin putoaminen syvään masennukseen kertoo rakkaudesta Peteriin, mutta myös Dawnin varhaisimmista menetyksistä. Äiti hylkäsi tyttärensä ja palasi kotimaahansa Ranskaan. Dawn kasvoi isänsä kasvattamana ja jatkoi myöhemmin syvästi tukeutumista mieheensä. Peter huolehti perheen taloudesta, Dawnin ei koskaan tarvinnut itsenäistyä taloudellisesti. Peterin huolenpito oli korjaavaa ja tyydyttävää. Hänen olemassaolonsa katkeaminen katkaisi hetkellisesti myös Dawnin elossa olemisen kokemuksen. Surun työstyminen edellyttää menetettyyn liittyvien myönteisten ja kielteisten asioiden mielessä yhdistymistä. Peter oli Dawnin mielessä täydellinen. Menetetyn idealisointi estää surun työtä surijan mielessä.

Perheen massiivinen tyyliviikunapuu alkaa tarinan edetessä edustaa yhä konkreettisemmin elossapysymistä. Elämänpuun symboliikka tunnetaan monien kansojen keskuudessa. Elämänpuun vahvojen oksien ja pitkälle levittäytyvien juurien uskotaan yhdistävän näkyvän maailman ja mystisen maailman toisiinsa. Elämänpuu symboloi uudelleensyntymää ja kuolemattomuutta. Kelttiläisessä mytologiassa elämänpuussa asustavat esi-isien henget. (kolmassilma.net.) Puun merkitys Peterin läsnäolosta estää perhettä puuttumasta puuhun liittyviin turvallisuusuhkiin. Myös liiallinen kiinnittyminen kuolleeseen Peteriin uhkaa tuhota perheen elävyyden ja tulevaisuuden. Maan kuivuudesta kärsivän puun juuret alkavat tukkia talon viemäreitä. Puusta katkeava suuri oksa romahtaa talon katon läpi Dawnin makuuhuoneeseen. Dawn nukkuu useita öitä lehvästön suojassa, ikään kuin Peter olisi hänen vierellään.

Surun ensimmäinen tehtävä on auttaa ihmistä hyväksymään menetyksen todellisuus (Gross 2016). Menetyksen jälkeen sen kieltäminen tai todeksi uskomisen vaikeus on tavallista. Kuolleen läsnäolon kokemus voi olla todentuntuista. Dawn näkee Peterin hahmon kulkevan pihamaalla ja kadulla rakennusmiesten joukossa. Jokainen perheessä käsittelee menetystä omalla tavallaan, ikänsä tuomin edellytyksin ja rajoituksin.

• Dawn vaipuu kuukausiksi pimeyteen, josta selviytyminen tapahtuu monenlaisten tunteiden hyväksymisen kautta. Vihan tunteet purkautuvat valitettavasti lapsiin, jotka myös Dawn synkimmissä hetkissä, äitinsä tavoin, uhkaa jättää.
• Vanhin lapsista Tim joutuu ottamaan vastuuta perheestä ja kasvamaan äitinsä tueksi. Hän pyrkii hoitamaan perheessä olleita miehen vastuutehtäviä. Tim menee töihin ansaitakseen ja osallistuakseen perheen elinkustannuksiin. Hän juo isänsä viskiä ja rohkaistuu sanelemaan puhelinvastaajaan uuden tervehdyksen isänsä ääniviestin tilalle. Vastuullisuus ja velvollisuudentunne saa Timin vaikuttamaan toisten silmissä vahvalta. Hänen surunsa jää muilta näkemättä. Hän joutuu puolustautumaan ja toteamaan sisarelleen "Et ole ainoa, joka täällä suree!"
• Toisiksi vanhin lapsista Lou vetäytyy syrjään ja suree hiljaa. Hän samaistuu isäänsä soittaen hänen kitaraansa. Lou kantaa huolta tulevaisuudesta. Kuivuuden myötä voimassa olevista vedenkäyttörajoituksista huolimatta Lou kastelee salaa tyyliviikunaa pelastaakseen kotitalonsa. Myrskyvaroituksen kuultuaan hän alkaa tarkistaa perheen varmuusvarastoja.
• Kahdeksanvuotias Simone oli kuolleen isänsä kyydissä, kun perheen auto törmäsi puuhun. Hän on vakuuttunut siitä, että isä elää nyt puussa. Simone vie peittonsa ja tyynynsä korkealle puuhun ollakseen lähellä isää. Hän keskustelee isän kanssa ja kokee isän kuuntelevan häntä. Simone katselee kateellisena naapurin lasta ja tämän isää. Hän uskaltaa myös ilmaista vihaa isän menettämisestä. Hän uhmaa ja määräilee äitiään ja haluaa kontrolloida äitinsä elämää. Ystävänsä kanssa Simone kuvittelee tulevaisuutta ja sitä, minkälaista heidän elämänsä olisi eri ikäisinä. 38-vuotiaana Simone ajattelee miehensä kuolleen. "Itken koko ajan, en syö mitään ja poltan paljon tupakkaa." Mielikuvat alkavat olla liian ahdistavia ja tytöt muuttavat leikkiä salaisuuksien kertomiseksi. Silloin Simone kertoo ystävälleen puussa asuvasta isänsä sielusta.
• Lapsista pienin, Charlie, taantuu kuoleman järkytyksestä ja lakkaa puhumasta.

Vähitellen Dawn alkaa herätä eloon ja ottaa vastuuta elämästään. Hän aloittaa työt kaupungissa viemäröintiliikkeessä. Dawnin työpäivien ajan isot lapset huolehtivat Charliesta. Suhde liikkeen omistajan Georgen kanssa lämpenee. Lapsille, erityisesti Simonelle äidin poissaolo ja uusi miessuhde uhkaavat turvallisuudentunnetta ja isän muistoa. Dawnin viipyessä kotimatkalla Simone on pois tolaltaan ja ilmaisee pelkonsa siitä, että äidillekin tapahtuisi jotakin. Yhteinen joulunvietto Georgen kanssa ei myöskään miellytä häntä. On tulossa ensimmäinen joulu ilman isää, Simone pelkää äitinsä unohtaneen isän. Vasta lähes vuosi Peterin kuoleman jälkeen Dawn pystyy puhumaan tyttärensä kanssa aiheesta. Hän vakuuttaa kaikkien kaipaavan Peteriä, mutta uskoo tämän halunneen perheelleen onnellisuutta.

Naapurusto aktivoituu vaatimaan puun kaatamista. Surussa vähitellen paremmin voiva Dawn on valmis hyväksymään todellisuuden ja antaa Georgelle luvan kaataa puu. Suunnitelmat kuitenkin muuttuvat, kun Simone linnoittautuu korkealle puuhun ja uhkaa hypätä puusta alas, jos siihen kosketaan. Puu jää paikoilleen ja Dawnin suhde Georgeen katkeaa. Elämä ei kuitenkaan voi jatkua menneisyydessä. Kuolema ja sen jälkeen tulevat tunteet voivat tuntua myrskyltä, joka pyyhkäisee kaiken yli. Voimakas syklonimyrsky saapuu, kaataa puun ja pirstoo perheen talon. Perheenjäsenen kuolema tuhoaa perheen totutun tasapainon ja elämänjärjestyksen. Se ei kuitenkaan merkitse elämän kaikilta päättymistä. Luonnonilmiöt ja kuolema ovat osa elämää. Myrskystä talon kellarissa selvinnyt perhe jättää rauniot ja lähtee yhdessä kohti uutta tuntematonta tulevaisuutta.

Sanna Aavaluoma

Rooleissa:

• Dawn - Charlotte Gainsbourgh

• Peter - Aden Young

• Tim - Christian Byers

• Lou - Tom Russell

• Simone - Morgan Davies

• Charlie - Gabriel Gotting

• George - Marton Csokas

Lähteet:

1. Gross Richard (2016) Understandin grief. An introduction. Routledge.

2. Tähkä Veikko (1994) Depressioalttiuden kehityksestä ja psykodynamiikasta. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 1994;110(5):267-

3. https://kolmassilma.net/kauppa/tuote-avainsana/elamanpuu-symboli/