Samasta puusta

Tällä viikolla on vietetty kansainvälistä sisarusten päivää. Oletko sinä lähtöisin suuresta perheestä vai vanhempiesi ainoa lapsi? Oletko nauttinut yhdessä olosta sisarustesi kanssa? Oletko kokenut heidän kanssaan erilaisuutta ja ulkopuolisuutta? Onko joku teistä mielestäsi ollut isän tai äidin lellikki? Oletko menettänyt sisaruksesi kuolemalle tai ovatko välinne katkenneet? Oletko ainoana lapsena ollut onnellinen asemastasi vai aina kaivannut siskoa tai veljeä? Oletko toinen kaksosista tai yksi kolmosista? Mitä sisaruus sinun elämässäsi merkitsee? Millä tavalla samasta puusta sinä olet veistetty omien sisarustesi kanssa? Mikä selittää sisaruuden voimaa?

Perhesuhteissa saamme eväät elämään. Suhteessa vanhempiin rakentuu perusturvallisuus ja luottamus elämään. Vanhemmista eriydytään ja itsenäistytään. Sisaruussuhteet ovat kuitenkin todennäköisesti elämämme pisimpiä ihmissuhteita. Ne muokkaavat persoonallisuuttamme, opettavat meille keskeisiä elämän sosiaalisia taitoja ja parhaimmillaan tuovat kokemuksen siitä, ettei koskaan tarvitse olla yksin. Sisarusten kanssa opitaan kilpailemaan, puolustamaan omaa tilaa, toimimaan yhdessä vertaisten kanssa, jakamaan, tekemään kompromisseja sekä sietämään ja käsittelemään kateuden tunteita. Hyvä saatu vanhemmuus säilyy sisäisenä turvanamme läpi elämän. Sisaruksiimme voimme tukeutua konkreettisesti elämän kipukohdissa myös vanhempien kuoltua. 

Niin kauan kuin lapsi on vanhempiensa ainoa, hän saa osakseen kaiken huomion - hyvässä ja pahassa. Toivotun ainoan lapsen jokaiseen kehitysvaiheeseen suhtaudutaan suurena ihmeenä. Hän oppii syntymästään saakka olemaan huomion kohteena ja keskipisteenä. Hänestä kasvaakin usein vastuuntuntoinen, ahkera, omia oikeuksiaan itsestään selvänä pitäjä. Ainoan lapsen ei tarvitse jakaa vanhempien syliä, huomiota, leluja, lahjoja tai jäljellä olevaa kakkupalaa. Hänen ei tarvitse kilpailla, kadehtia tai olla kateuden kohteena. Kun kukaan toinen lapsi ei elänyt lapsuutta yhdessä hänen kanssaan, hän myös ikääntyessään joutuu muistelemaan lapsuusperheen kokemuksiaan yksin.

Uuden sisaruksen syntymä on jokaiselle lapselle karvas pala purtavaksi. Vanhempien mielessä ja sylissä olevan ainoan erityisen paikan menettäminen on samalla yksi perhesuhteiden keskeisistä kysymyksistä. Vanhempien keskinäisestä suhteesta ulkopuolisuuden kokeminen ja sietäminen saa uuden lapsen syntymän myötä rinnalleen ulkopuolisuuden kokemukset suhteessa äidin ja uuden sisaruksen suhteesta. Se, miten vanhemmat itse ovat kyenneet ratkaisemaan näitä kysymyksiä omassa perheessään ja sisäisessä maailmassaan, vaikuttaa siihen, voivatko he ymmärtää, lohduttaa, rohkaista ja kannustaa lastaan tässä kasvun kohdassa. 

Syntymäjärjestyskin vaikuttaa kokemukseen sisaruudesta ja perheestä. Esikoinen voi olla vanhemmilleen samaan aikaan ainoa, vanhin ja nuorin. Kuopus voi joutua kantamaan koko elämänsä perheen pienimmän viittaa, joka ei aina ole mieluinen tehtävä. Hänet voidaan tiedostamattomasti vapauttaa joistakin vastuista, mutta samalla se voi merkitä täysivaltaisuuden kokemuksen puutteellisuutta tai täyttymättömyyttä. Poikien ja tyttöjen keskinäinen syntymäjärjestys ja ikäero myös vaikuttaa siskojen ja veljien suhteiden laatuun. Kaksoset ja kolmoset jatkavat synnyttyään jo kohdussa alkanutta tiivistä yhteisyyttä ja jakamista. Ympäristöllekin voi olla haasteellista antaa monikkolapsille omaa identiteettiä, heistä puhutaan erityisesti koulussa etunimien käyttämisen sijaan kaksosina tai kolmosina.

Kokemuksemme perhesuhteissa siirtyvät elettäviksi ja edelleen koettaviksi parisuhteissamme. Kaikki puolison kanssa haasteellisena koettu ei siis liitykään isiimme ja äiteihimme. Kilpailun, kateuden, oikeudenmukaisuuden, jakamisen sekä tilan ottamisen ja antamisen kysymykset parisuhteessa heijastelevat kokemuksiamme sisarussuhteissamme. Tunnistatko sinä, milloin puolisosi kanssa itse asiassa kinastelette kuin murrosikäiset tai milloin kilpailette siitä, kumpi on saanut isomman palan jätskiä tai kumpi pääsee helpommalla kuin toinen?

Vastuu vanhenevien vanhempien auttamisesta jakautuu sisarusten kesken. Myös perheessä tapahtuvat menetykset ja kuolemat voidaan jakaa sisaruuspiirissä niin tunnetasolla kuin konkreettisten asioiden hoitamisen näkökulmasta. Ainut lapsi perii vanhempansa yksin, mutta hän joutuu myös huolehtimaan yksin heidän saattamisensa, hautaamisensa ja jäämistönsä. Vanhempien vanheneminen ja kuolema voi yhdistää sisaruksia, mutta niiden myötä aktivoituvat myös varhaiset sisarkateudet. Kuka meistä oli äidille/isälle rakkain? Kenelle meistä tämä lapsuuden aarre kuuluu? Perintöriidoissa ei riidellä oikeasti tavaroista, vaan rakkaudesta. Joskus sisarukset loukkaantuvat toisiinsa niin verisesti, että suhteet katkeavat kokonaan.

Mitä tarkoittamme, kun sanomme sisarusten olevan kuin samasta puusta veistetyt? Pieninä sisarukset usein puetaan samanlaisiin vaatteisiin. Pienempi ottaa isommasta mallia ja haluaa olla hänen kaltaisensa. Omasta erityislaadustaan huolimatta heissä on jotakin syvää samankaltaisuutta. Kuten hedelmäpuihin, sukupuuhunkin voidaan kuitenkin istuttaa uusia oksia. Uusia sisaruksia voi joskus saada yllättävillä tavoilla. Vanhempien uusien liittojen kautta sukuun tulevat lapset tai perunkirjoituksessa ilmenevät aiemmin tuntemattomat sisarukset voivat tulla odottamatta osaksi omaa elämää. Minkälaisia puita sinun sisaruuspuutarhassasi kasvaa?  

Sanna Aavaluoma