Suhteiden oksia rakkauden puussa

Ihmissuhdekuvioita on monenlaisia. Monogamialla voidaan tarkoittaa yksiavioisuutta, ajatusta yhdestä koko elämän kestävästä romanttisesta, emotionaalisesta ja intiimistä suhteesta yhden kumppanin kanssa tai useammasta elinaikana toteutuvasta perättäisestä sitoutuneesta suhteesta yhteen ihmiseen kerrallaan. Se voi myös merkitä salaista nonmonogamiaa ohimenevien ulkopuolisten suhteiden tai pidemmän aikaa tapahtuvan salatun rinnakkaissuhteen muodossa. Monisuhteisuus on kattokäsite ihmissuhdemuodoille, joissa yksi ihminen voi olla intiimissä suhteessa useamman ihmisen kanssa yhtä aikaa. Monisuhteisuuden muotoja ovat avoimet suhteet, swingaus ja polyamoria. Mitä nämä erilaiset ihmissuhdetyylit ihmiselle merkitsevät? Ovatko ne pysyvä osa identiteettiä ja elämisen muotoa vai osa suurempaa kokonaiskuvaa elämästä, jolloin ne voivat olla osa ihmisen elämää jonkin aikaa muuttaakseen jälleen muotoaan? Miksi omasta valinnasta poikkeava elämisen muoto herättää meissä niin voimakkaita tunteita? Onko ihminen luotu yksiavioisuuteen? Onko monisuhteisuus kyltymättömyyttä, vastuun pakoa ja kyvyttömyyttä luopua? Voivatko ihmiset olla aidosti erilaisia ilman, että se on ongelmallista? Montako oksaa on rakkauden puussa? Vai voivatko puut olla keskenään erilaisia?

Psykoanalyyttinen teoria yksilöstä ja parisuhteesta on pitkälti perustunut heteronormatiiviseen ja yksiavioiseen parisuhdenäkemykseen. Psykoanalyyttinen paripsykoterapeutti Damien McCann (2017) pohtii artikkelissaan When the couple is not enough or when the couple is too much..." psykoanalyyttisen paripsykoterapian perusajatusten (tiedostamaton parivalinta ja puolisoita kannatteleva parisuhde) toteutumista paripsykoterapiassa silloin kun vastaanotolla olevan parin suhde ei perustu perinteiseen miehen ja naisen yksiavioiseen suhteeseen. Yksiavioisuus esitetään kirjallisuudessa terveen ja kypsän parisuhteen mittarina. Avoimia suhteita koskevat tutkimukset osoittavat kuitenkin, että joidenkin kohdalla avoimet suhdemallit vahvistavat intiimiä suhdetta. Gery Weitzmanin tutkimuksen mukaan 38% terapiassa olleista monisuhteisista henkilöistä oli jättänyt kertomatta terapeutille parisuhteensa erityislaadusta. Ne, jotka olivat kertoneet, kokivat terapeutin suhtautuvan asiaan tuomitsevasti. McCann nostaa esimerkkejä psykoanalyyttisen paripsykoterapian näkemyksistä ulkopuolisiin suhteisiin. David Scharffin (2014) mukaan ulkopuolinen suhde on oire parisuhteessa tapahtuneesta romahduksesta ja paripsykoterapian tehtävä on löytää ymmärrystä sen tiedostamattomista merkityksistä parille. Shelly Nathans (2012) puolestaan tarkastelee ulkopuolisia suhteita ratkaisemattomina oidipaalisina kysymyksinä ja puolisoiden vaikeutena kohdata menetyksiä suhteessaan, jolloin ulkopuolinen suhde palvelee maanista yritystä korvata psyykkinen kipu seksuaalisella jännityksellä. Otto Kernberg (1991) tarkastelee ulkopuolisia suhteita ratkaisemattoman oidipaalitilanteen myötä dissosioidun aggression ilmentymänä. Voidaanko näin ajatella myös niiden parien kohdalla, joilla useat suhteet kuuluvat parisuhdetta koskevaan yhteiseen sopimukseen?

Conley et.al. (2017) kuvaavat suostumukseen perustuvia nonmonogamisia ihmissuhdetyylejä, avointa suhdetta, swingausta ja polyamoriaa seuraavasti:

• Avoimessa suhteessa puolisot hyväksyvät seksuaaliset suhteet primaariparisuhteen ulkopuolella. Primaariparisuhteen ulkopuolisten suhteiden on tarkoitus olla vain seksuaalisia, niihin ei liity pitkäkestoista romanttista tai emotionaalista sitoutumista toiseen henkilöön. Satunnaisten kumppanien kanssa ei tulla läheisiksi eikä heistä välttämättä puhuta. Puolisot voivat siis tapailla muita kumppaneita kertomatta siitä primaaripartnerille.
• Swingersit harrastavat seksiä yhdessä parina myös parisuhteen ulkopuolisten kanssa, useimmiten juhlissa tai sosiaalisissa tilanteissa. Primaariparisuhteen ulkopuolisten suhteiden on tarkoitus olla seksuaalisia, ei pitkäaikaisia, romanttisia tai emotionaalisesti sitoutuneita. Swingausta voidaan pitää elämäntapana.
• Polyamorisessa suhteessa osapuolet kokevat itsensä henkilöinä, joilla on läheisiä emotionaalisia, romanttisia ja seksuaalisia suhteita useampien henkilöiden kanssa. Kaikki suhteet nähdään seksuaalisen suhteen lisäksi romanttisina ja tunnesuhteina.

McCann tarkastelee avoimia suhteita Marvin Glasserin (1979) core complex- käsitteen avulla. Sen mukaan jokainen ihminen itsekseen ja suhteessa kumppaniinsa kamppailee selviytyäkseen kahden vastakkaisen voiman ja pyrkimysten kanssa. Toisaalta ihmisellä on kaipuu mahdollisimman suureen turvallisuuden tunteeseen, joka sisällyttäisi kaikki tuhoavat tunteet ja yllykkeet. Samaan aikaan tuo täydellinen ykseys toisen kanssa merkitsisi itsen tuhoutumista. Näin syntyy ahtaanpaikan ja avoimenpaikan kammojen dynamiikka, joka linkittyy varhaiseen hajoamisen ja hylätyksi tulemisen kauhuun. Primaarisuhteen ulkopuolisten suhteiden avulla tätä liiallisen läheisyyden tuottamaa ahdistusta vastaan voidaan suojautua ja siedettävän läheisyyden määrää voidaan säädellä. Nick Broomfieldin dokumenttielokuvassa Marianne ja Leonard: Sanoja rakkaudesta (2019) kuvataan taiteilijoiden ja muusikoiden elämää Kreikan Hydran saarella 1960 -luvulla. Mielenkiintoiseksi tarinan tekee haastattelut, joissa saarella eläneet pohtivat jälkikäteen kokemuksiaan "paratiisisaarella". Vapaan rakkauden aatteesta huolimatta elämä jätti jälkeensä hajonneita liittoja, itsemurhia ja psyykkisesti sairastuneita lapsia.

Suomessa polyamorisia henkilöitä arvioidaan olevan muutamia tuhansia. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan heitä on 1-3 % väestöstä. Kirjassaan Kahta kauniimmin - opas eettiseen polyamoriaan (2014) Franklin Veux ja Eve Rickert määrittelevät polyamorian elämiseksi intiimissä ihmissuhteessa usean ihmisen kanssa yhtä aikaa, avoimesti, rehellisesti ja kaikkien osallisten tietoisella hyväksynnällä ja suostumuksella. Monisuhdemalleja on useita. V-suhteissa yhdellä ihmisellä on kaksi kumppania, jotka eivät ole suhteessa keskenään. Kolmisuhteissa kaikki osapuolet ovat suhteessa toisiinsa. Nelisuhteissa osapuolet voivat olla suhteessa kaikkien tai vain joidenkin kuviossa mukana olevista. Polyuskollisuudessa on sovittu, ettei enempää uusia kumppaneita etsitä. Kuvio voi myös olla täysin avoin kaikille uusille suhteille. Kumppanit voivat olla kuviossa ensisijaisia, toissijaisia tai tasa-arvoisia. Ryhmäavioliitossa asuminen, talous, lasten hankkiminen ja kasvatus voi olla yhteistä. Monisuhteisen elämän haasteiksi kirjoittajat mainitsevat sen monimutkaisuuden, riskin tulla haavoitetuksi sekä henkisen kasvun ja luopumisen välttämättömyyden. Monisuhteisuusyhdistyksen julkaisemassa Polyamoriaoppaassa sotealan ammattilaisille todetaan polyamoristen henkilöiden kokevan myötäiloa ja onnea kun kumppani on löytänyt toisen tärkeän ja rakkaan elämäänsä. Kumppanin uutta kumppania kutsutaan metamuruksi (metamour).

Monen seksuaalifantasiat koskevat parinvaihtoa. Suomalainen seksi (1992) tutkimuksen mukaan sitä on toteuttanut 2,4 % suomalaisista miehistä ja 1,1 % suomalaisista naisista. Swingaus voi ilmetä monella eri tasolla. Se voi olla seksin harrastamista oman kumppanin kanssa samassa tilassa muiden pariskuntien kanssa, muuta seksuaalista kanssakäymistä kuin yhdyntä toisen pariskunnan kanssa tai yhdyntää jonkun muun kuin oman kumppanin kanssa. Kun partnereita on useampia, puhutaan ryhmäseksistä. McCannin mukaan useimmat swingersit pitävät kuitenkin suhdettaan yksiavioisena. Suomessa parinvaihdosta kiinnostuneille on perustettu omia nettisivustoja, joiden suljetulla keskustelupalstalla voi tutustua muihin swingauksesta kiinnostuneisiin tai löytää tulevia tapahtumia. Pamela Tolan elokuvassa Swingers (2018) kuvataan neljää pariskuntaa, jotka tulevat parinvaihtoviikonloppuun erilaisin motiivein ja toivein. Komedialuokituksesta huolimatta elokuva onnistuu kuvaamaan roolihenkilöiden monenlaisia pyrkimyksiä löytää swingauksen avulla tasapainoa elämäänsä. Tuoreessa Paula Tiessalon kirjoituksessa Yle-uutisissa 7.2.2020 Seksuaalineuvoja Tiia Merikanto toteaa parinvaihdon sopivan ihmisille, jotka pystyvät pitämään seksin erillään tunteista. Toteamus saa erilaisia merkityksiä riippuen siitä, ajattelemmeko tämän erottelun kertovan psyykkisestä kyvystä vai kivusta. Liitymmekö Tina Turnerin lauluun "What´s love got to do with it?" vai näemmekö seksin ja tunteiden irrottautumisen toisistaan kertovan kiintymyssuhdetraumasta ja suojautumisesta läheisyyden herättämältä pelolta?

Ajattelemmepa parisuhteesta mitä tahansa ja onpa oma parisuhdemallimme minkälainen tahansa, elämän ja paripsykoterapian todellisuudessa kohtaamme monenlaisissa suhteissa eläviä yksilöitä ja pareja. Kun pari tulee paripsykoterapiaan, jokin heidän elämässään tuottaa sellaista ahdistusta, ettei suhde voi sitä sisällyttää. On tärkeää, että parin elämää, periaatteita, sopimuksia ja todellisuutta voidaan tarkastella sellaisena, kuin se on heille totta, muulloinkin kuin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden päivänä 20. helmikuuta.   

Sanna Aavaluoma