Tokyo Story

Yasujirô Ozun elokuva Tokyo Story (esitetty myös nimillä Ensimmäinen matkaja Matka Tokioon) vuodelta 1953 on kertomus vanhempien ja lasten etääntymisestä ja sukupolvien välisestä kuilusta. Tokyo Story on valittu maailman kaikkien aikojen neljänneksi parhaaksi elokuvaksi Sight and Sound lehden asiantuntijaäänestyksessä vuonna 2022. Ohjaajan syntymästä on kulunut 120 vuotta ja elokuvan ilmestymisestä 70 vuotta. Sen kunniaksi elokuvasta on tehty 4K -restaurointi ja elokuva palasi suomalaisiin elokuvateattereihin tänä perjantaina. Tokyo Story haastaa mielikuvat vanhempien kunnioittamisesta ja perheen merkityksestä japanilaisessa kulttuurissa ja antaa lähtölaukauksen tarkastella maan yhteiskunnallista muutosta 1950-luvulta kohti nykyjapanin perheiden kannalta surullista ja huolestuttavaa todellisuutta ja tulevaisuutta.

Shukichi ja Tomi asuvat Etelä-Japanissa pienessä Onomichin rannikkokaupungissa. 70 ikävuotta lähestyvillä puolisoilla on takanaan pitkä yhteinen elämä. He ovat saaneet viisi lasta, joista nuorin, opettajana työskentelevä tytär Kyoko asuu vielä heidän kanssaan. Lapsista kaksi, Koichi ja Shige asuvat Tokiossa ja Keizo Osakassa. Yksi pojista, Shoji on kuollut kahdeksan vuotta sitten sodassa. Hänen leskensä on edelleen osa perhettä. Aikuisten lasten elämä kaupungissa on kiireistä. Koichi toimii asuinalueellaan lastenlääkärinä. Shigellä on kauneussalonki. Koichilla on vaimonsa kanssa kaksi poikaa, Minoru ja Isamu. Koska Shukichi ja Tomi eivät ole kuulleet lapsistaan aikoihin, he päättävät matkustaa Tokioon ja Osakaan lastensa luo.

Koichin perheessä valmistaudutaan innottomasti Shukichin ja Tomin vastaanottamiseen ja majoittamiseen. Vanhempi lapsista, Minoru on närkästynyt huoneensa luovuttamisesta isovanhemmille. Hän ilmaisee pettymystään ja äiti uhkaa kertoa kiukuttelusta miehelleen, joka saisi kurittaa poikaansa. Koichin vaimokaan ei ole ilahtunut lähestyvästä vierailusta vaan kyselee mieheltään kauanko appivanhemmat aikovat heillä viipyä. Koichi suunnittelee vanhempiensa viemistä kylpylään, mutta suunnitelmat kariutuvat lapsipotilaan voinnin heikentymiseen ja lääkärin kotikäyntipyyntöön. Sisarukset Koichi ja Shige tuskailevat vanhemmille järjestettävästä ajankulusta ja päätyvät maksamaan heille edullisen loman lähellä olevaan Atamin kylpylään. Shukichi ja Tomi matkustavat kylpylään, mutta toteavat olevansa sen asiakaskuntaan sopimattomia. Kylpylässä on juhlivia nuoria ja kovaäänistä musiikkia. Lastensa järkytykseksi vanhemmat palaavat Tokioon. Shige ottaa yhteyttä veljensä leskeen Norikoon ja pyytää tätä viettämään aikaa Shukichin ja Tomin kanssa.

Toisin kuin aikuiset lapset, miniä Noriko anoo työstään vapaata ja vie appivanhempansa opastetulle Tokion kiertoajelulle. Noriko viettää anoppinsa kanssa mukavan illan ja majoittaa hänet pieneen asuntoonsa. Shukichi ilmaisee huolensa Norikon yksinäisyydestä ja Shojin edelleen suremisesta. Hän rohkaisee Norikoa löytämään itselleen uuden kumppanin. Tomi puolestaan viettää railakkaan illan kahden ystävänsä kanssa ja päätyy voimakkaassa humalatilassa poliisikyydillä takaisin poikansa luo. Illan aikana Tomi purkaa pettymystään poikaansa – tämän asumiseen lähiössä ja vaatimattomaan työhön korttelilääkärinä.

Pettyneet vanhemmat palaavat takaisin kotiin. Kotimatkan aikana Shukichi sairastuu ja pian Tomi lähettääkin sähkeen lapsilleen äidin vakavasta tilasta. Liikematkalla ollutta Keizoa lukuun ottamatta lapset ehtivät kotiin ennen äidin kuolemaa. Keizo tuntee syyllisyyden piston sydämessään. Hän toteaa olleensa huono poika ja nyt kaiken olevan myöhäistä, sillä kuolleista ei voi huolehtia. Hautajaisten jälkeen Koichi ja Shige kiirehtivät jälleen takaisin omaan elämäänsä. Vain Kyokolla ja Norikolla on aikaa olla Tomin kanssa. Kyoko on pettynyt sisaruksiinsa ja toteaa heidät itsekkäiksi.

Kiitokseksi matkallaan saamasta lämmöstä ja hyvästä kohtelusta Tomi antaa Norikolle kuolleen vaimonsa rannekellon. Samanaikaisesti se muistuttaa menneisyyden merkityksestä, ajan kulumisesta ja eteenpäin menosta. Mutta mikä on edistystä ja eteenpäinmenoa? Missä määrin muutokset helpottavat ihmisten elämää ja samaan aikaan tuottavat siihen ratkaisemattomia ristiriitoja? Merkitseekö perhekeskeinen kulttuuri vääjäämättä yksilöllisyyden katoamista? Merkitseekö yksilöitymisprosessin korostaminen vääjäämättä itsekkyyttä ja irrallisuutta perhesuhteissa? Ovatko perhe- ja yksilökeskeinen maailma välttämättä toistensa vastakohtia? Onko mahdollista säilyttää läheiset perhesuhteet menettämättä kosketusta yksilöllisiin tarpeisiin?

Kungfutselaiseen arvomaailmaan kuuluu perhesuhteiden ja sukupolvien välisten suhteiden tärkeys, vanhempien kunnioittaminen ja ikääntyneistä vanhemmista huolehtiminen. Japanissa ikääntyvien ja hoivaa tarvitsevien ihmisten määrä kasvaa ja perinteisesti hoivaajina toimivien vaimojen, tyttärien ja miniöiden määrä vähenee. Japanilainen perhe on muuttunut. Lasten määrä on vähentynyt ja naisten työssäkäynti on lisääntynyt. Perheen mahdollisuudet huolehtia vanhuksista heikkenee. Vaikka konservatiiviset perhetulkinnat ovat yhä voimakkaita, perheen varassa oleva vanhusten hoitotyö on tässä päivässä vain illuusio. (Lähdeniemi 2013). Tokyo Story kuvaa muutoksia ja murrosta perheessä. Shukichin ja Tomin lapset ovat kiusaantuneita vanhempiensa vierailusta. Shige häpeää vanhempiaan ja kutsuu heitä ystävilleen "tuttaviksi maalta". Lapsenlapset uhmaavat vanhempiaan ja välttelevät isovanhempiaan. Shukichin hautajaisten jälkeen Noriko vahvistaa Kyokon epäilyt elämästä suurena pettymyksenä ja toteaa kauemmas vanhemmista ajautumisen tapahtuvan kaikille lapsille hitaasti mutta varmasti.

Objektisuhdeteorian mukaan "Hyvä yksilöitymisprosessi ja oidipaaliratkaisu mahdollistavat lapselle aikuisen elämässä itsenäisyyden ja tarvitsevuuden yhdistymisen parisuhteessa ja aikanaan tulevassa vanhemmuudessa tavalla, joka luo uudelle sukupolvelle edellytykset hyvään yksilöitymiseen ja elämään. Jokaisen perheenjäsenen mielen sisällä vaikuttavat aina menneiltä sukupolvilta siirtyneet ja sisäistyneet uskomukset ja kokemukset siitä, mitä läheisissä suhteissa eläminen merkitsee. Näin erilaiset yhteyden kokemukset sekä mielen sisällä että perheen todellisuudessa yhdistyvät ja avautuvat elettäväksi perhesuhteissa. Onnistuneen yksilöitymiskehityksen myötä merkittävät suhteet sisäistyvät ja säilyvät lohdun ja kannattelun lähteinä läpi elämän sen haavoittavissa kohdissa." (Aavaluoma ja Lindqvist 2020)

Japanin väestö on maailman toisiksi vanhinta. Syntyvyys laskee ja väestö on jatkanut supistumistaan viimeisten 14 vuoden ajan (Malmberg 2023). BBC:n kyselytutkimuksen mukaan 43 % 18-34-vuotiaista japanilaisnuorista ei ole koskaan harrastanut seksiä. 45 % 16-24-vuotiaista naisista totesi seksin halveksittavaksi. Parisuhteet vähenevät, koska rakkautta pidetään vaikeana asiana. Naimisiin mennään yhä vanhempana, ja miehistä jopa joka neljäs pysyttelee naimattomana koko ikänsä. Mahdollinen kumppani halutaan löytää oman elinpiirin ulkopuolelta, sillä suhteen mahdollisen kariutumisen tuottamaa kasvojen menetystä halutaan välttää. (Matikainen 2018)

Samalla kun läheinen ja intiimi suhde toiseen ihmiseen koetaan pelottavana, 380 miljoonan dollarin vuosibudjetilla toimiva japanilainen pornoteollisuus työllistää 10 000 näyttelijää, tuottaa kuukausittain noin 4500 uutta videota. (The Economist 19.8.2023) Vanhusten porno, jonka näyttelijät ovat 70-90-vuotiaita, lohkaisee jo 30 % maan pornoteollisuudesta (mtv-uutiset 24.3.2009). Japanilaiset ovat lanseeranneet maailmalle uutena trendinä soolohäät, jossa ihminen menee naimisiin itsensä kanssa. Soolohäiden seremoniaan voi kuulua melkein kaikki perinteisissäkin häissä olevat elementit: hääpuku, vihkisormus, vihkiseremonia ja hääjuhla vieraineen. Vain puoliso puuttuu. Seremoniassa sitoudutaan suhteeseen itsensä kanssa ja ikuisen uskollisuuteen itselleen. Tavoittelemmeko maailmaa, jossa voisimme vapautua toisen ihmisen tarvitsevuudesta? Kun kaikesta vastaa itse, ei ole riskiä pettyä toiseen – mutta ei myöskään saa mahdollisuutta kokea yhteyttä. (Aavaluoma 2020)

Sanna Aavaluoma

Rooleissa

• Shukichi - Hirayama Chishu Ryu

• Tomi -  Hirayama Chieko Higashimaya

• Kyoko -  Hirayama

• Koichi -  Hirayama So Yamamura

• Shige -  Kaneko Haruko Sugumura

• Keizo -  Hirayama Shiro Osaka

• Noriko -  Hirayama Setsuko Hara

Lähteet

1. Aavaluoma Sanna (2020) Sooloilua. Teoksessa Elämä SuhteelliSeksi. Kirjoituksia psykoseksuaalisuudesta. Suhteessa oy.

2. Aavaluoma Sanna ja Lindqvist Riitta (2020). Yhteyden ja olemassaolon kokemus perheen vuorovaikutussuhteissa. Teoksessa Yhteys psykoanalyyttisen ajattelun ytimessä. Prometheus-kustannus oy.

3. Lähdeniemi Maria-Sofia (2013). Perhe siellä valtio täällä? Ikääntyneiden hoiva ja siihen liittyvät asenteet Suomessa ja Japanissa. Tampereen yliopisto.

4. Malmberg Reetta (2023) Japanin väkiluku pieneni ennätyksellisesti viime vuonna. Helsingin sanomat 26.7.2023. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009742687.html

5. Matikainen Jenny (2018). Japanilaisnuoret lakkasivat harrastamasta seksiä – Nyt kunnat järjestävät sokkotreffejä, koska maa tarvitsee kipeästi lisää vauvoja. YLE 14.2.2018 https://yle.fi/a/3-10060617

6. https://www.economist.com/asia/2023/08/19/japans-porn-industry-comes-out-of-the-shadows

7. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/japanilainen-erikoisuus-ikaihmisten-porno/2169644#gs.1o6byr