Touch

TOUCH

Baltasar Kormákurin ohjaama elokuva Touch vuodelta 2024 on kertomus ikääntymisen, yksinäisyyden, sairastumisen ja nuoruudessa menetetyn rakkauden merkitysten yhteen kietoutumisesta. Se on myös kertomus hyvän ja pahan kosketuksesta, peloista ja salaisuuksista, joilla on kauaskantoisia seurauksia. Elokuva haastaa katsojan työstämään omaa eletyn elämän integraatiota.

Katson taaksepäin menneisiin.

Niin lähellä sydäntäni

nuo muistot niin suloiset

pysyvät kanssain päivin öin

niitä en koskaan unohda

Tätä surumielistä islantilaista laulua Kristófer laulaa ikämiesten kuorossa. Hänen arkitodellisuudessaan lisääntynyt tuoreiden asioiden unohtelu on alkanut huolestuttaa ja saanut hänet hakeutumaan muistitutkimuksiin. Ennen aivokuvien tulkintaa ja diagnoosin varmistumista lääkäri toteaa vastaavissa tilanteissa ihmisten yleensä hoitavan elämässään keskeneräiset asiat kuntoon, ja suosittelee sitä myös Kristóferille.

Kun ihminen ikääntyy ja hänen terveydentilansa alkaa haurastua, eletyn elämän integraatioprosessi käynnistyy. Hän alkaa pohtia oman elämänsä merkitystä, tehtyjä ja tekemättömiä ratkaisuja sekä niiden seurauksia elämälleen. Kristóferin puoliso Inga on kuollut, eikä heillä ole yhteisiä lapsia. Vaikka tytär Ingan aiemmasta liitosta on Kristóferille läheinen, kaipuu elämänkumppaniin, jonka kanssa jakaa jokapäiväistä elämää ei ole sammunut. Elokuvassa esiin nouseva japanin kielen termi kodokushi, yksin kuolemisen pelko, alkaa kiristää otettaan Kristóferista. Alkavan muistisairauden oireisiin liittyvä lähimuistin heikkeneminen ei vaikuta vanhojen asioiden muistamiseen – päinvastoin vanhat asiat saavat uuden merkityksen. Ennen kaikkea Kristóferin mielen valtaa muistot nuoruudesta ja suuresta rakkaudesta, joka päättyi yllättäen rakastavaista riippumattomista syistä. Lääkärin kehotus saa Kristóferin tarttumaan toimeen. Hän päättää selvittää mitä tapahtui hänen nuoruutensa rakkaudelle Lontoossa 1960-luvulla. Mihin hänen rakastettunsa Miko katosi? Voisiko hänet vielä löytää?

Kristóferin matkaan lähtöä voidaan ajatella rohkeana, mutta myös impulsiivisena, kenties myös muistisairauden mahdollistamana. Sairaus, joka ohentaa kykyä harkita asioita ja kuunnella "järjen ääntä" voi myös mahdollistaa jotakin sellaista, jonka terveenä tukahduttaisi mielestään ja siten kieltäisi itsestään tai itseltään. Kristófer unohtaa kertoa lähdöstään tytärpuolelleen, joka asiasta kuultuaan järkyttyy. Pääseekö isä takaisin kotiin Koronaviruksen myötä kiristyvissä matkustuskielloissa? Kristóferin matkan edetessä näemme takaumia rakastavaisten tarinasta.

Lontoossa sosiaalipolitiikkaa opiskeleva nuori Kristófer kyllästyi yliopistoelämään ja halusi tehdä jotakin todellista ja konkreettista. Hän näki työtä tarjolla -ilmoituksen japanilaisen ravintolan ovessa. Ilman aiempaa ravintolatyökokemusta, Islannissa kalastajana kesätöissä kehittyneellä kalojen tuntemuksella Kristófer voitti puolelleen ravintolan omistajan luottamuksen ja pääsi ravintolaan tiskaajaksi saaden vähitellen lisää vastuuta ravintolassa. Kristóferin sydämen valloitti ravintolan omistajan tytär Miko, joka kuitenkin seurusteli toisen miehen kanssa. Nyt suljetun ravintolan paikalla toimii tatuointiliike. Kristófer ottaa käsivarteensa tatuoinnin, jossa lukee japanin kielellä Rohkeus.

Mikon isä Takahashi oli erityisen tarkka tyttärensä elämästä ja vaikuttaa ajoin kontrolloivalta. Eräänä päivänä hän kutsui Mikon poikaystävän luokseen, ja keskustelun jälkeen pari erosi. Miko ja Kristófer alkoivat viettää enenevästi aikaa yhdessä ja heistä tuli rakastavaiset – Mikon isältä suhteen salaten. Kun Takahashi sai tietää nuorten seurustelusta, hän sulki ravintolan ja katosi tyttärensä kanssa jälkeä jättämättä. Mitä heille tapahtui?

Iho on ihmisen suurin elin. Kosketusaisti kehittyy ensimmäisenä ihmisen aisteista ja kuoleman lähestyessä muiden aistien sammuessa kyky tuntea kosketusta ja tarve kosketukseen säilyvät. Ihmisen iho muistaa. Sairastumisen myötä heräävät ruumismuistiin tallentuneet kokemukset varhaisissa hoivasuhteissa kosketetuksi ja hellityksi tulosta mutta myös myöhemmin elämässä koettu hellyys ja kosketus. Mikon ja Kristóferin suhteessa oli intohimoisten hetkien lisäksi paljon hellää, hienovaraista, höyhenenkevyttä kosketusta. Ajatellessaan Mikoa ikääntynyt Kristófer muistaa tämän hennot kädet ja tavan koskettaa.

Hotellinomistajan avulla Kristófer onnistuu löytämään ravintolassa työskennelleen Hitomin, joka nyt asuu Lontoossa senioritalossa. Hitomi on säilyttänyt Mikon lähettämän kirjeen. Sen takaa löytyy osoite Japanissa. Kristófer seuraa johtolankoja Mikon lapsuuden asuinseudulle Hiroshimaan. Hän löytää Mikon, joka on juuri päässyt sairaalasta vaikeiden keuhko-oireiden vuoksi. Kristóferin ja Mikon jälleennäkeminen on koskettava. He tunnistavat toisensa vuosikymmenten jälkeen, ikääntymisen tuomista muutoksista huolimatta. Lämpö, läheisyys ja kosketus heidän välillään ovat säilyttäneet herkkyytensä. Kristófer saa kuulla Mikon perheen tragedian ja syyn heidän suhteensa katkeamiseen.

6.8.1945 Yhdysvallat pudotti atomipommin Hiroshimaan ja 9.8.1945 Nagasakiin. Välittömästi ja vielä vuosia myöhemmin atomipommien säteilyn ja palovammojen aiheuttamiin vaurioihin on kuollut arviolta 214 000 ihmistä. (rauhanliitto.fi). Pommien pudotessa Mikon vanhemmat asuivat Hiroshiman lähellä. Äiti oli kuudennella kuulla raskaana. Miko syntyi terveenä kuukautta ennen laskettua aikaa, mutta äiti kuoli seuraavana vuonna. Mikosta ja hänen isästään tuli hibakusheja, atomipommista selvinneitä, joita eloonjäämisestä huolimatta syrjittiin yhteisössään. Hibakushien pelättiin synnyttävän vammaisia lapsia, vaikka myöhemmin tehtyjen tutkimusten mukaan pelko oli turha. (Clark 1992). Mikon isä ei koskaan vapautunut häpeästä ja pelosta. Tyttären seurustelusuhteet herättivät hänessä kauhun mahdollisista pommin jälkivaikutuksista. Kun Takahashi ymmärsi tyttärensä rakastavan Kristóferia hän päätti viedä tyttärensä sterilisoitavaksi. Toimenpiteeseen valmistautunut lääkäri totesi kuitenkin Mikon olevan raskaana. Kenellekään kertomatta Takahashi sulki ravintolan ja muutti Mikon kanssa pois Lontoosta. Kristófer jäi järkyttyneenä ilman jäähyväisiä kaipaamaan rakastettuaan.

Mikon ja Kristóferin kohtaloissa yhdistyvät monenlaiset hyvin erilaiset pommit. Hiroshiman pommin pudotessa Miko oli äitinsä kohdun suojassa vielä tietämättömänä perhettään ja Japania kohdanneesta kauhusta ja tuhosta. Miko säilyi hengissä, mutta varhainen äidin menetys on pienen lapsen kannalta tuhoavaa. Mikon isän äkillinen päätös lähteä tyttärensä kanssa maasta merkitsi nuorten suhteelle äkillistä tuhoutumista ja vuosikymmeniksi vaille vastauksia jääviä kysymyksiä. Tietoa parantumattomasta sairaudesta kutsutaan henkilökohtaiseen kokemusmaailmaan putoavaksi pommiksi. Etenevä muistisairaus tulee vähitellen tuhoamaan Kristóferin toimintakyvyn.

Ihmisen elämässä voi tapahtua pieniä ja suuria ihmeitä. Miko syntyi terveenä ja hän synnytti terveen pojan, jonka kuitenkin joutui luovuttamaan adoptioperheeseen. Kristóferin sairastuminen mahdollisti kadonneen rakkaan uudelleen löytämisen. "Vihasit minua varmasti" sanoo Miko heidän puhuessaan menneestä. Kristófer vastaa: "En koskaan, mutta vihainen olin kauan." Mikon ja Kristóferin pojasta tuli jokilaivaravintolan omistava kokki, joka tietämättään jatkoi vanhempiensa rakkautta ruuan valmistukseen. Miko on ravintolan vakioasiakas, mutta todellista henkilöllisyyttään hän ei ole koskaan pojalleen paljastanut. Miko ja Kristófer nauttivat poikansa heille tarjoaman illallisen liikuttuneina mutta edelleen jääden tälle vain asiakkaiksi muiden joukossa.

11.10.2024 Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin japanilaiselle atomipommeista selvinneiden perustamalle ja heidän muistoaan ylläpitämälle järjestölle Nihon Hidankyo, joka on tehnyt aktiivisesti työtä rauhan ja ydinaseettoman maailman puolesta (nobelprize.org.).

Sanna Aavaluoma

Rooleissa:

• Kristófer Egill Ólafsson

• Nuori Kristófer Palmi Kormákur

• Miko Yôko Narahashi

• Nuori Miko Kôki

• Takahashi-san Masahiro Motoki

• Hitomi Meg Kubota

Lähteet:

1. Heath Clark (1992). The Children of atomic bomb survivors: A genetic study. https://jamanetwork.com/journals/jama/article-abstract/398912

1. https://www.nobelprize.org/prizes/peace/2024/press-release/
   
2. https://rauhanliitto.fi/teemat/ydinaseet