Tove

Zaida Bergrothin ohjaama elämänkerrallinen draamaelokuva Tove vuodelta 2020 hahmottelee, piirtää ja maalaa kuvaa rakastetusta Tove Janssonista (1914-2001) kehittyvänä yksilönä ja taiteilijana. Elokuva on kipeä kertomus täyttymättömästä hyväksytyksi tulemisen kaipuusta ja sen seurauksena tapahtuvasta oman erityisyyden vähättelystä ja piilottelusta. Se on myös kertomus oman identiteetin löytymisen vapauttavasta voimasta. Peräti kymmenen Jussi-ehdokkuutta saanut ja seitsemän Jussipatsasta voittanut Tove oli Suomen ehdokas kansainvälisen Oscar-palkinnon saajaksi, mutta elokuva ei yltänyt Oscar-ehdokkuuteen.

Toisen maailmansodan jälkeen 27-vuotias Tove aloittaa omaa itsenäistä elämäänsä Helsingissä. Hän muuttaa pommituksissa vaurioituneeseen ateljeeasuntoon, jonka vuokran hän maksaa omilla maalauksillaan. Tove etsii, tutkii ja välillä kamppailee omanlaisen taiteilijuuden ja identiteetin löytämisessä. Taiteilijapiirit isä mukaan lukien odottavat hänestä taidemaalaria, mutta Tove rakastaa tarinoita ja satuhahmojen piirtämistä. Toisin kuin yhdelle taiteenmuodolle omistautuvat, Tove haluaa tehdä kaikkea – maalausta, piirtämistä, kirjoittamista ja teatteria! Hän kykenee monenlaisiin intensiivisiin suhteisiin sekä taiteessaan että ihmissuhteissaan.

Toven lapsuusperheessä on monenlaisia tunnevirtoja; samanaikaista lämpöä, luovuutta, rakkautta, vaativuutta ja vaikeutta kunnioittaa yksilöllisiä ratkaisuja. Toven suhde isäänsä Viktoriin on ristiriitainen. Hän ihailee isäänsä kuvanveistäjänä ja on useasti tämän veistosten mallina. Tyttärensä ja miehensä kiivaisiin poliittisiin ja taidetta koskeviin väittelyihin Signe-äiti toteaa muumimamman tyyneydellä: Otatteko kahvia ennen vai jälkeen riitelyn? Toven Muumipiirroksia isä ei pidä taiteena. Hän ei kykene lohduttamaan ja kannustamaan vaille apurahoja jäävää tytärtään, vaan osoittaa stipendien puutteen olevan seurausta piittaamattomuudesta hänen neuvoistaan. Isä ei voi näyttää ylpeyttään edes tyttärensä ajan myötä tapahtuvasta menestyksestä. Kaupungintalolle tilattua valtavaa seinäfreskoa isä vähättelee kehottaen tytärtään maalaamaan seinien sijaan kankaalle. Toven Muumiteatteriesityksestä isä poistuu välittömästi sen päätyttyä. Muun perheen onnitellessa Tovea äiti pehmittelee isän poistumista sillä, ettei isä halua jonottaa takkeja teatteriaulan narikassa.

Isän saavuttamattomuus vaikuttaa Toven kokemukseen omasta arvostaan ja arvostuksestaan. Hän vähättelee ja piilottelee hurmaavia tarinoitaan ja luomaansa kokonaista Muumien maailmaa. Hän löytää itsensä intensiivisissä rakkaussuhteissa, joissa ei kuitenkaan voi olla toiselle se tärkein - sekä kansanedustaja Atos Wirtanen, että teatteriohjaaja Vivica Bandler ovat naimisissa tahoillaan. Toven sisäisen parin dynamiikassa isä on hallitseva ja äiti myötäilevä. Asetelma ei kutsu vahvatahtoista ja itsenäistä Tovea. Tove ei halua mennä naimisiin, mutta jos haluaisi, aviomiehen pitäisi olla sellainen kuin Atos – lempeä ja vapaamielinen. Vivica avaa Tovelle oven naistenväliseen rakkauteen. Tove kuvailee Atokselle uusia seksuaalisia kokemuksiaan verraten niitä sielunsa talosta löytyneeseen uuteen huoneeseen. Hän kertoo sen tuntuneen siltä, kuin vastustamattoman kaunis lohikäärme olisi tullut, hyökännyt ja vienyt mukanaan. Atos on kiinnostunut mutta samalla huolestunut kysyessään hyökkääkö se uudelleen. Toven ja Vivican suhde on intohimoinen, mutta naisten halut ja toiveet toisiinsa sitoutumisesta ovat erilaiset. Vivica on vapaa sielu, jolla on intensiivisiä suhteita Helsingissä ja Pariisissa. Toven uskoutuessa Aatokselle pettymyksestään ja mustasukkaisuudestaan Aatos lohduttaa häntä toteamalla, etteivät lohikäärmeet kiinny ihmisiin. Tove pyytää vaimostaan juuri eronneelta Atokselta kosintaa ja saa sen saman tien keskellä öistä katua. Tove vastaa myöntävästi, mutta jo herätessään seuraavana aamuna Atoksen vieressä hän ymmärtää, ettei ole rakastanut ketään kuten Vivicaa. Avioliitolla ja yhteisellä elämällä Atoksen kanssa ei ole edellytyksiä toteutua.

Nykytiedon mukaan biologinen sukupuoli, sosiaalinen sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen orientaatio ovat erillisiä, mutta toisiinsa monimutkaisin tavoin vaikuttavia muuttujia (Rapaport 2019) Luopuminen sukupuolen ja seksuaalisuuden kaksijakoisesta ajattelusta merkitsee sitä, ettei biseksuaalisuuskaan merkitse joko / tai orientaatiota, vaan homoseksuaalisuuden ja heteroseksuaalisuuden yhdistelmää – ei kompromissia niiden välillä. (Weinrich 2014) Biseksuaalisuus kehittyy useimmiten vähitellen. Biseksuaalinen identiteetti voi jollakin olla selkeä jo murrosiässä, mutta osalla kiinnostus samaa sukupuolta oleviin kehittyy vasta keski-iässä. Biseksuaalisuus voi olla välivaihe siirryttäessä seksuaalisesta suuntautumisesta toiseen. Ilmiön joustavuus, kyky suuntautua homo- ja heteroseksuaalisesti mahdollistaa biseksuaalisuuden salaamisen. (Lehtonen I 2015)Myöskään identifioituminen suhteessa olon malliin ei ole riippuvainen seksuaalisesta identiteetistä tai suuntautumisesta. Atokselle sopi avoin suhde. Vivicalla on rinnakkain useita suhteita. Tove toteaa, ettei hänellä ole ketään muuta miestä kuin Atos eikä ketään muuta naista kuin Vivica.

Vivica Bandlerin myötävaikutuksella Svenska Teatern otti epäröinnin jälkeen ohjelmistoonsa Toven käsikirjoittaman ja Vivican ohjaaman näytelmän Mumintrollet och kometen vuonna 1949. Tove suunnitteli näytelmään myös lavasteet ja puvustuksen. (moomin.com.) Ensimmäinen Muumisarjakuva ilmestyi vuonna 1947 vasemmistolaisessa Ny Tid -lehdessä kerran viikossa. Todellinen kansainvälinen menestys alkoi vuonna 1954 kun brittiläinen iltapäivälehti Evening News teki Toven kanssa sopimuksen kuudesta sarjakuvastripistä viikossa seitsemän vuoden ajaksi. Kolme ensimmäistä vuotta Tove teki sarjakuvat yksin, myöhemmin sopimus siirtyi Toven veljelle Larsille. Parhaimmillaan Muumisarjakuvat ilmestyivät yli sadassa lehdessä yli 40 maassa. 1950-luvun lopulla ne tavoittivat yli 20 miljoonaa lukijaa. (Floman 2014, Karjalainen 2013) Sopimus Evening Newsin kanssa tekee Tovesta taloudellisesti vapaan. Hän ostaa ateljeensa ja toteuttaa unelmansa matkasta Pariisiin. Pariisin taidepiireissä Tove tapaa uudelleen Vivican ja tulevan kumppaninsa Tuulikki Pietilän. Vivica toivoo voivansa viettää aikaa Toven kanssa, mutta Tove ymmärtää Vivican käyttävän häntä itselleen sopivina aikoina. Kuten novellissa Maailman viimeinen lohikäärme Muumpeikko vapauttaa pienen lohikäärmeen, jota oli yrittänyt pitää omanaan, Tove lakkaa odottamasta Vivican muuttumista ja katkaisee rakkaussuhteensa Vivicaan.

Käänne isän ja tyttären suhteessa tapahtuu vasta Viktor-isän kuoleman jälkeen, kun äiti antaa Tovelle miehensä tekemän leikekirjan. Isä-Viktor on seurannut tyttärensä uraa huolellisesti ja kerännyt talteen jokaisen lehtikirjoituksen, teatteriarvostelun, kirja-arvion ja julkaistut muumisarjakuvat. Toven itkuun kätkeytyy sekä liikutus omasta merkityksestä isälle, että suru siitä, ettei sitä ollut mahdollista kokea isän elinaikana. Isän silmissä nähdyksi ja arvostetuksi tuleminen mahdollistaa Tovelle oman elämänpolun hyväksymisen, vaikka se poikkeaakin isän polulta. Tuulikin ja Toven rakkaus ja kumppanuus kesti miltei viisikymmentä vuotta.

Muumimaailman hahmot löytävät esikuvansa Toven todellisesta elämästä. Kukin hahmoista edustaa jotakin puolta ihmisyyttä, johon lukija voi samaistua. Siten kaikissa muumihahmoissa on myös niiden luojaa itseään, vaikka hän onkin usein todennut ja kuvannut Muumipeikon omaksi alter egokseen. Muumimamman esikuva on Toven äiti, lämmön lähde ja perheen sielu. Muumipappa muistuttaa isää, joka rakasti merta, myrskyjä ja ukonilmoja. Nuuskamuikkusen hahmo syntyi Toven ja Atoksen seurustellessa. Kuten Nuuskamuikkunen, Atos kaipasi vapautta. Nuuskamuikkusen ja Muumipeikon läheisen ystävyyden tapaan Tove ja Atos säilyivät kuitenkin ystävinä, vaikka heidän rakkaussuhteensa päättyikin. Tiuhti ja Viuhti lepertelevät Toven ja Vivican tavoin rakastavaisten omaa kieltä, jota muiden on vaikea ymmärtää. Naiseuden perikuva ja hattivattien feminiininen vastapuoli Mymmeli on saanut nimensä suomenruotsalaisesta rakastelun slangisanasta "mymla". Mymmeli on moniavioinen ja hänellä on lapsia monen miehen kanssa. Tuutikin esikuva on Toven elämänkumppani Tuulikki. (Karjalainen 2013)

Tuula Karjalaisen Tovesta kirjoittama elämänkerta on nimeltään Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta (2013). Kirja on saanut nimensä Toven ExLibriksestä, jossa kahta ankkuria kiertävässä nauhassa lukee Labora et amare. Kuulostaako tutulta? Sigmund Freudin kuuluisa toteamus elämän tarkoituksesta "Rakasta ja tee työtä!" tiivistää psykoanalyysin käsityksen ihmisen koko elämänkaaren kehittyvästä psykoseksuaalisuudesta, jolle on leimallista jalostuminen korkeammille kehitystasoille (Lehtonen J. 2017) Myös mielenterveyden määritelmänä usein todettuihin rakastamiseen ja kykyyn tehdä työtä suomalainen psykoanalyytikko Tor Björn Hägglung lisäsi kolmanneksi luovuuden. (Sommar 2014) Toven laaja tuotanto koostui useasta täydestä urasta – hän oli satukirjailija, kuvittaja, taidemaalari, kirjailija, lavastaja, dramaturgi, runoilija, poliittisten kuvien tekijä ja sarjakuvapiirtäjä. 80-vuotishaastattelussaan Tove totesi eläneensä jännittävän, värikkään ja vaivalloisen elämän. Hän totesi elämässään tärkeintä olleen työ, ja sen jälkeen rakkaus. Jos hän saisi elää elämänsä uudelleen, niin tekisi kaiken toisin. (Karjalainen 2013)

Sanna Aavaluoma

Rooleissa:

• Tove Jansson - Alma Pöysti

• Signe Jansson - Kajsa Ernst

• Viktor Jansson - Robert Enckell

• Lasse Jansson - Wihelm Enckell

• Vivica Bandler - Krista Kosonen

• Atos Wirtanen - Shanti Roney

• Tuulikki Pietilä - Joanna Haartti

Lähteet:

1. Floman Marcus (2014). Muumibuumi käynnistyi 1950-luvun Englannissa – Tove Jansson rikastui https://sverigesradio.se/artikel/6051359

2. Karjalainen Tuula (2013). Tove Jansson. Tee työtä ja Rakasta. Tammi

3. Lehtonen Irma (2015). Vaiettu biseksuaalisuus. Akateeminen väitöskirja. Helsingin yliopisto. Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2015:19

4. Lehtonen Johannes (2017) Freudin perintöä tarvitaan edelleen. Lääkärilehti 47/2017. 24.11.2017. https://www.laakarilehti.fi/ajassa/nakokulmat/freudin-perintoa-tarvitaan-edelleen/?public=19c3e9361f8a84e70c72f9b330dbe7fe

5. Rapoport Esther (2019). From Psychoanalytic Bisexuality to Bisexual Psychoanalysis. Routledge. Taylor & Francis Group

6. Sommar

   Heidi (2014). Psykoanalyysi ihmismielen valaisijana. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/02/07/psykoanalyysi-ihmismielen-valaisijana

7. Weinrich JD, Klein F, McCutchan JA, Grant I; the HNRC Group. Cluster Analysis of the Klein Sexual Orientation Grid in Clinical and Nonclinical Samples: When Bisexuality Is Not Bisexuality. J Bisex. 2014;14(3-4):349-372. doi:10.1080/15299716.2014.938398