Vuorovetten prinssi

Barbara Streisandin vuonna 1991 ohjaama elokuva Vuorovetten prinssi herättää voimakkaita tunteita ja ajatuksia. Se on hieno kuvaus toisiinsa limittyvien kiintymyssuhdetrauman ja vakavan trauman tuhoavista seurauksista. Samaan aikaan kun elokuva nostaa esiin trauman käsittelyn tärkeyden ja merkityksen, se hämärtää kuvaa auttavan ammattilaisen etiikasta. Mitä tapahtuu, kun auttaja ja autettava rakastuvat toisiinsa?

Elokuvan päähenkilö Tom Wingo esittelee itsensä tavalla, joka paljastaa hänen tietoisuutensa varhaisimmista traumoista ja hetken, jossa elämäntarina lakkaa rakentumasta ja kapseloituu itsestä irralliseksi osaksi: "Olin kauniin naisen ja ravustajan poika. Henry Wingo olisi ollut hyvä isä, ellei olisi ollut niin väkivaltainen. Me lapset olimme sotavankeja vanhempiemme välisessä sodassa. Tämä kaikki tapahtui ennen kuin hylkäsin muistini." Tomin lapsuudenperheen kolmesta lapsesta vanhin, Luke on kuollut. Tomin kaksoissiskolla Savannahilla on vakavia psyykkisiä ongelmia. Tom selviytyy elämästä katkaisemalla yhteyden omiin menneisyyteen liittyviin tunteisiinsa - kokonaisvaltaisen muistinsa hylkäämällä. Tom rakastaa kolmea tytärtään, mutta suhde vaimoon on ollut pitkään etäinen.

Tomin äiti tulee yllättäen vierailulle ja kertoo Savannahin yrittäneen jälleen itsemurhaa. Savannahin hoitava lääkäri on ottanut yhteyttä ja kertonut haluavansa tavata jonkun perheenjäsenistä. Äiti oli ilmoittanut Tomin tulevan, sillä hän ei halua puhua perheestään, saati sen menneisyydestä. Äiti on mennyt uudelleen naimisiin ja elää nyt "hienostuneempaa ja vauraampaa elämää". Vaikka Tom vihaa suurta kaupunkia, pyyntö lähteä siskon avuksi tarjoaa mahdollisuuden ottaa etäisyyttä omaan elämään, jossa parisuhde voi huonosti ja vaimo on juuri ilmoittanut rakastuneensa toiseen mieheen. Alkaa kuuden viikon kestoinen matka, jonka aikana Tom toimii siskonsa muistina – ja herää itse tunteiden horroksesta uudelleen eloon.

Savannah rakastaa New Yorkia, koska se ei muistuta millään tavalla hänen lapsuudestaan. Tom ja Luke vihasivat kaupunkia samasta syystä. Nuoruudestaan asti psyykkisesti oireillut Savannah kirjoittaa salanimellä lastenkirjoja ja runoja lapsuuden kokemuksistaan. Hän yritti itsemurhaa ensimmäisen kerran 13-vuotiaana ja uudelleen veljensä Luken kuoleman jälkeen. Tällä kertaa hän oli vähällä kuolla ja on nyt sairaalahoidossa, vahvasti lääkittynä ja lepositeissä vuoteessaan. Psykiatri Susan Lowenstein on hoitanut Savannahia muutaman kuukauden ajan, mutta kokee olevansa umpikujassa tämän vakavan muistamattomuuden vuoksi. Hän haluaa kuulla Tomilta potilaansa lapsuudesta ymmärtääkseen tätä paremmin. Mitä merkitsee Savannahin koomasta herättyään toistama sana Callanwolde?

Tapaamisissa siskoaan hoitavan psykiatrin kanssa Tom kertoo sisarensa lapsuudesta – ja samalla omastaan. Perheessä elettiin väkivaltaisen isän vaihtuvien mielialojen mukaan. Lapset oppivat varomaan ja pelkäämään isäänsä, joka fyysisen väkivallan lisäksi nöyryytti lapsiaan. Äiti oli kyvytön puolustamaan lapsiaan tai itseään. Kun kaksoset olivat 7-vuotiaita, äiti synnytti kuolleen lapsen ja sanoi sen kuolleen koska lapset olivat olleet tuhmia. Isä laittoi vauvan pakastimeen odottamaan hautausta. Yöllä Tom löysi siskonsa puhumassa sylissään olevalle kuolleelle vauvalle "Olet onnekas, kun et joudu elämään meidän kanssamme." Aamulla sisko ei muistanut yön tapahtumista mitään. Äiti kertoi jokaiselle lapselleen salaisuutena tämän olevan hänen lempilapsensa. Vasta vuosien kuluttua sisarukset ymmärsivät heidän kaikkien jakaneen äidin kanssa saman salaisuuden. Vakavan trauman kokenut vaipuu helposti omiin ajatuksiinsa tai menneisiin kokemuksiin, joista nykyhetken tapahtumat muistuttavat. Tyttärensä syntymäpäivänä kakkukynttilöiden näkeminen palauttaa Tomin mieleen takauman omista syntymäpäivistä. Äidin vaatiessa tv-ohjelmaan uppoutunutta miestään osallistumaan juhlahetkeen, isä alkoi riehua ja pahoinpidellä äitiä. Lapset itkivät kauhuissaan katsoessaan vanhempiaan. Isoveli haki isän aseen ja ampui tv:n hajalle.

Tapaamisten jatkuessa Tom ymmärtää, että hänen on puhuttava tapahtumista, joista äidin ja sisarusten kanssa oli vannonut vaikenevansa koko elämänsä ajan. Kun Tom ja Savannah olivat 13-vuotiaita, kotiin tunkeutui kolme Callanwoldin vankilasta karannutta miestä. He raiskasivat äidin ja kaksoset. Paikalle tullut isoveli ampui kaksi miehistä, äiti puukotti kolmannen. Verijäljet pestiin seinistä ja miehet haudattiin metsään ennen isän kotiin paluuta. Äidin kieltäessä lapsia kertomasta tapahtuneesta tuhoutui lasten mahdollisuus saada äiti, joka olisi puolustanut lapsiaan ja hakenut itselleen ja lapsilleen apua. Lapset joutuivat jatkamaan elämää kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ainoa keino selviytyä oli katkaista yhteys tunteisiin ja sulkea tapahtunut oman tietoisen kokemusmaailman ulkopuolelle.

Psykiatrin kysymykset alkavat pyörryttää Tomia – mies, joka ei koskaan puhunut, ei nyt muuta tehnytkään. Samaan aikaan kosketus omiin horroksessa oleviin tunteisiin alkaa herätä. Susan sanoittaa ääneen Tomin koko elämänsä ajan torjuman tuskan ja rohkaisee tätä tuntemaan sen. Tomin tuskallisen itkun hän ottaa vastaan sanallisesti validoiden – mutta myös sulkien Tomin syliinsä lohduttaen tätä. Raja ammatillisen toiminnan ja läheisen vastavuoroisen ihmissuhteen välillä rikkoutuu. Tomin jatkohoidon suunnittelun sijaan psykiatri ja Tom alkavat viettää yhä enemmän aikaa yhdessä – Susanin vastaanotolla keskustellen Tomin ja Savannahin lapsuudesta, sen ulkopuolella elämästä ja itsestään yleensä. Tom kutsutaan myös juhliin Susanin kotona. Tom ja Susan ihastuvat, rakastuvat ja viettävät intensiivisiä ja intohimoisia päiviä yhdessä Susanin mökillä. Onko kyse kahden ihmisen rakastumisesta vai hoidollisen suhteen erotisoitumisesta?

Sekä Tom että Susan olivat tavatessaan heikoilla omissa parisuhteissaan. Kummankin puolisolla oli suhde toiseen ihmiseen. Molemmat olivat hylättyjä ja haavoittuneessa tilassa. Tomin oman elämän traumat alkoivat avautua häneltä itseltään salaa. Hän kuvitteli tulevansa New Yorkiin antamaan sisarensa hoidossa tarvittavia tietoja. Keskustelut Susan Lowensteinin vastaanotolla olivat kaiken aikaa hoidollisia, mutta yhdessäolo alkoi vuotaa vastaanoton ulkopuolelle ja pian myös Tom oli vastaanottava osapuoli Susanin kokemusten kuuntelijana. Tom ryhtyi myös Susanin pojan jalkapallovalmentajaksi. Yhä paremmalta tuntuva yhdessäolo tuli heidän mielissään kenties oikeutetuksi sillä, ettei Tom oikeastaan ollut Susanin potilas – vai oliko sittenkin? Susan haastatteli, kyseli, validoi, tulkitsi ja haastoi Tomia ammatillisesti. Suhteessa Susaniin seksualisoituivat Tomin tarpeet ja kaipuu huolenpitoon, rakkauteen ja kokemukseen toisen vilpittömästä hänen puolellaan olemisesta kunnioituksesta ja arvostuksesta. Haavoittuvuuteensa kosketuksen saava ja apua vastaanottava mies herätti myös tunnekylmässä suhteessa elävän Susanin kaipuut ja tunteet. Asetelma eroottisen transferenssin toiminnallistumiseen oli valmis.

Terveydenhuollon ja psykoterapia-alan järjestöjen eettisissä ohjeistuksissa korostetaan ammattiauttajan seksuaalisuhteen epäeettisyyttä niin potilaan, kuin hänen läheistensä kanssa hoidon aikana ja myös sen päätyttyä. Ammatillisena suhteena alkaneesta suhteesta auttajan ja autettavan roolit eivät kokonaan koskaan poistu, sillä sisäistetty kokemus toisesta luotettavana oman prosessin mahdollistajana säilyy, vaikka hoito päättyisikin. Suomen psykologiliiton ohjeistuksissa sanotaan: "Psykologi välttää ammatin ulkopuolista suhdetta asiakkaan kanssa. Tällainen suhde vähentää ammatin edellyttämää etäisyyttä ja voi johtaa eturistiriitoihin tai asiakkaan hyväksikäyttöön. Psykologi tiedostaa, miten intimiteetti ja seksuaalisuus voivat suoraan tai epäsuorasti vaikuttaa psykologin ja asiakkaan väliseen suhteeseen. Psykologi välttää asiakassuhteen muuttumista yksityisluontoiseksi tai seksuaaliseksi. Psykologin ja asiakkaan välillä ei saa olla sukupuolista kanssakäymistä."

Elokuva kertoo Tomin ja Savannahin elämän jatkuvan onnellisesti. Kiitollinen Savannah alkoi työstää uutta lastenkirjaa "Vuorovetten prinssi" ja kertoi omistavansa sen veljelleen Tomille. Tom palasi perheensä luo ja kykeni uudenlaiseen suhteeseen vaimonsa kanssa. Sekä Sally että Tom olivat saaneet kokemuksen ulkopuolisesta suhteesta, joka ei kuitenkaan tuhonnut yhteyttä heidän välillään. Elokuva jättää ilmaan vakavia kysymyksiä. Miten Tom jatkaa elämänkestoisten traumojen käsittelyä niiden tultua tunnetasolla avatuiksi? Miten Savannah tulee jatkossa kokemaan psykiatrinsa, jolla on ollut intiimi suhde hänen veljeensä? Mitä hoitosuhteelle merkitsee se, että joku muu on kertonut hänen puolestaan traumoista, joilta hänen oma mielensä vielä suojautui? Voiko luottamus hoitosuhteessa säilyä vai kokeeko Savannah Susanin tunkeutuneen hänen elämäänsä menneisyyden vankikarkureiden tavoin? Kenties Tom ja Savannah hakeutuivat jonakin päivänä elämänsä merillä yhdessä perhepsykoterapiaan, sillä kuten vuoroveden vaihtelut peittävät ja paljastavat meren rantaa, traumaattisten kokemusten mieleen jättämät jäljet vuoroin peittyvät ja tulevat uudelleen näkyviin ihmisen mielessä, ihmissuhteissa ja elämässä. Sitä paitsi voimakkaasti pakeneva vuorovesi voi huuhtoa uimarit ja veneet mukanaan ja kuljettaa ne vaarallisille ulapoille.

Sanna Aavaluoma

Rooleissa

Susan Lowenstein - Barbara Streisand

Tom Wingo - Nick Nolte

Sally Wingo - Blythe Danner

Lila Wingo Newbury - Kate Nelligan

Bernard Woodruff  - Jason Gould